Perjantai: Eyüp

Perjantain suunnitelma ehti muuttua monta kertaa. Alunperin piti lähteä Victorin mukana tutustumaan erääseen luomutilaan Polonezköyn lähellä Istanbulista koilliseen. Mutta Victor ilmoitti illalla haluavansa siirtää retken lauantaihin. Sitten varasuunnitelmaksi tuli Prinssien Saaret. Mutta koska laivoilla oli talviaikataulut, se retki osoittautui hankalaksi ja siinä olisi mennyt koko päivä. Päätettiin siis lähteä tutustumaan museoihin – puhetta oli arkeologisesta museosta ja Islamilaisen ja turkkilaisen taiteen museosta. Sen jälkeen tehtäisiin Fenerin kävelykierros. Kun olimme Galatan sillalla päädyimme kuitenkin siihen, että olisi parasta lähteä siitä Feneriin saman tien. Lauttaa ei juuri lähtenyt, joten kyselimme venekyytiä. Päädyimme ottamaan venekyydin samantien Eyüpiin, eli melkein Kultaisen Sarven päähän. Kyyti maksoi 70 liiraa. Eyüp on muslimien pyhimpiä paikkoja, koska herra Eyüp kuoli siellä 600-luvulla Konstantinopolia piirittäessään ja hänen hautansa on Eyüpin moskeijassa. Hautausmaan yläreunalla oleva kahvila oli mm Mika Waltarin mielipaikkoja, joten siellä käytiin juomassa chajut.

Kun tulimme alas moskeijalle oli perjantairukous meneillään. Onneksi pääsimme ravintolaan ennen rukouksen loppua. Kävimme Eyüpin erittäin viehättävässä moskeijassa, josta kuvia toisessa yhteydessä.

Ruoka oli hyvää, vaikka ihan sitä ei saatu mitä kuviteltiin ja osa porukasta oli hiukan ruokahaluttomia edellisillan Santerin syntymäpäivien johdosta.

Todistettavasti porukkaa ei pelkästään juoksutettu vaan aikaa lepoon oli runsaasti. Täältä otettiin laiva Feneriin ja lähdettiin sieltä kävelemään varsin eksoottisten alueiden läpi ja hiukan “oikaisten” kohti Süleimanliyen moskeijaa, joka oli remontissa ja kiinni. Sitten oltiinkin niin lähellä Galatan siltaa, että ole lyhyt matka kävellä sinne ja sieltä hotelliin.

Istanbul (day 4): Eyüp

Neljännen Istanbul päivämme teemana oli tutustuminen Kultaiseen Sarveen ja erityisesti sen päässä olevaan Eyüp’iin. Otimme yksityisen veneen Galata-sillan kupeesta ja maksoimme 70 liiraa kyydistä Eyüpiin, mikä oli luultavasti kiskurihinta, mutta kuitenkin 9:lle hengelle jaettuna kohtuullinen. Perinteisiä veneitä riitti taas kuvattavaksi. 

Fenerin ja Balatin alueet Kultaisen Sarven Sultanahmetin puoleisella rannalla olivat Ottomaani-aikana kreikkalaisten, armenialaisten, juutalaisten ja muiden vähemmistöjen asuttamaa aluetta. Nyt esim. kreikkalaisia on koko Istanbulissa vain noin 2000. Kuitenkin koko kreikkalais-katolisen kirkon keulakuvana toimiva Konstantinopolin Patriarkka on valittava nimenomaan Istanbulin kreikkalaisten joukosta. Siis jos syntyy kreikkalaiseksi Istanbulissa todennäköisyys joutua koko kirkkokunnan johtajaksi on ihan kohtalainen. Kuvassa punatiilinen rakennus on Fenerin Kreikkalais-katolinen lukio. Wikipedian mukaan koulussa on 12 oppilasta, joten ei ainakaan ole ahdasta.

Rannassa on ns Bulgarialainen rautakirkko. Kirkon osat on valettu Wienissä ja uitettu – siis 500 t valurautaa – Tonavaa ja Mustaa merta pitkin Istanbuliin. Kirkko on pystytetty v 1898. Kirkon tarpeellisuus liittyy 1800-luvun nationalismiin: Istanbulin bulgarialaiset eivät enää halunneet rukoilla kreikkalaisten kirkossa – vaikka ovat kreikkalais-katolisia – vaan halusivat oman kirkkonsa, joka oli alunperin puinen ja valmistui 1849. Nähtävästi siirrettävät valurautakirkotkaan eivät siihen aikaan olleet poikkeuksellisia, mm M. Eiffelin yksi business oli suunnitella rautakirkkoja eri puolille maailmaa.

Myös Eyüpin rannassa on veneitä. Taustalla näkyy Eyüpin hautausmaata, jonka yläpuolella on ranskalaisen runoilijan Pierre Lotin mukaan nimetty kahvila. Kuulemma kahvila oli myös Mika Waltarin mielipaikkoja Istanbulissa. Nykyään ylös pääsee köysihissillä, mutta elämyksenä kävely hautausmaan läpi on suositeltavampaa – jos ei ylös, niin ainakin alas. 

Perjantai-rukous sekä vastarannan että Eyüpin moskeijasta säesti kävelyämme hautausmaan läpi alas ja moskeijalle saapuessamme ruokoushetki oli täydessä käynnissä. Kaikki eivät mahdu moskeijan sisään, joten koko aukeama moskeijan edessä on täynnä rukoilijoita. 

Eyüpin moskeija on todella kaunis ja valoisa. Tänne tullaan oikeasti rukoilemaan ja pyhiinvaellukselle, mutta kamerakin on ahkerassa käytössä. Aika yleinen näytti olevan käytäntö, että ensin rukoillaan ja sitten otetaan kamerakännykällä muutama kuva. 

Eyüpistä siirryimme vuorolaivalla takaisin ja jäimme pois Fenerissä tutustuaksemme  tähän vanhaan kaupunginosaan. Lähdimme suunnistamaan ilman karttaa kohti Süleimanijen moskeijaa. Fenerin kadut olivatkin melko eksoottisia ja pienet tytöt ja pojat harjoittelivat ahkerasti englantiaan kysellen meidän nimiä. 

Süleimanijekin lopulta löytyi, mutta oli remontin takia kiinni. 

Lisää kuvia / More photos from Eyüp and Fener, Istanbul at my Smugmug

Torstain kuvia

Siinä se on: lapsuudenkoti. Keskimmäinen talo, vasen puoli ja kolmas kerros.

Santeri 18v.

Simittiä ostamassa. Kaikki ovat onnellisia.

Ruoan jälkeen Sini kävi hakemassa läheiseltä kakkuleiurilta muutaman pienen syntymäpäiväkakun.

Niin, ja ne kissat…

Torstai

Iris kommentoi tätä päivää: Rankka, rasittava, mutta antoisa. Käveltyä on ainakin tullut.

Aamulla lähdettiin Bosborin risteilylle aurinkoisessa säässä kohti Aasian puolta. Bosborin lahdelta oli hienot näkymät, mahtavia sulttaanien palatseja ja erilaisia huviloita ja hienoston kaupunginosia pitkin rantaa ja kukkuloiden rinteitä. Pieniä keskustoja toreineen ja moskeijoineen. Joka paikassa oli siellä täällä ränsistyneitä hylättyjä taloja, joita olemme tässä bonganneet useamman päivän mahdollisina restaurointiprojekteina.
Määränpäänä oli Kanliça (kansitza), jossa nautimme paikallista erikoisuutta eli Kanliçan omaa jugurttia (jossa on kuori) hunajan tai tomusokerin kanssa.

 Sitten tutustuimme reilun kilometrin päässä sijaitsevaan Hidiv Kasriin, Egyptin hidirin (Egyptin turkkilaisen hallitsijan) “kesämökkiin”, siellä oli ollut juuri tulppaanifestarit.
Sitten piti päästä Bebekiin, mutta emme kerenneet laivaan tai siis Erkki ei millään malttanut tulla reippaasti, kun kuvattavaa riitti. Joten otimme oman venekyydin. Se tulikin halvemmaksi kuin laivaliput koko porukalle. Huom! montako kameraa löydät kuvasta? 
Bebekissä kävimme tietenkin katsomassa Pöytäniemien 60-luvun kotia, siis Erkin ja Tapanin lapsuudenkotia. Siitäkin saadaan varmaan tänne blogiin myöhemmin kuva, kun ehtivät lataamaan. Sitten kävelimme rantaa pitkin loputtomiin. Pysähdyimme jossain vaiheessa ensin syömään pieneen pikaruokapaikkaan, jossa Santeri sai kolme synttärikakkua (kuva myöhemmin). Toinen pysähdys oli sitten kahvilaan, jossa nautimme kahvia ja kaakaota toipuen kävelymatkan rasituksista. 
Pinja ruokki koko päivän lähes kaikki matkan varrella vastaan tuleet kissat ja Iris koirat. Kissoille tarjoiltiin aamulla hankittuja kissanraksuja ja koirille värikkäitä koirankeksejä. Kissoja kiinnosti raksut hyvin, mutta koirankeksit eivät olleet erityisen suosittuja. Puistoissa aikaansa viettävät koirat olivat lähellä keskustaa hyvin lihavia, mutta kauempana huomattavasti laihempia, varsinkin Aasian puolella. Kissoja oli monilla kadunvarsikaupoilla lemmikkeinä ja kauempana keskustasta kissat olivat likaisempia ja laihempia ja asustelivat talojen raunioissa tai tyhjillä tonteilla. Majapaikkamme ikkunasta näkyy raunioiselle naapuritontille, jossa majailee noin seitsemän kissaa.

Mutta meillä oli vielä  rasittava taival iltaruuhkaisen päätien vartta pitkin. Lopulta olimme Dolmabahcella, josta oikaisimme mäkeä ylös Taksimiin ja Istiklal Caddesin (Istanbulin hienoin ja kuuluisin ostoskatu) alusta loppuun kohti residenssiä. Matkalla shoppasimme vain luomukaupasta ruokaa ja söimme majapaikassa iltapalaa: leipää, kuivahedelmiä, tomaattia, turkkilaista fetajuustoa eli beyaz peyniriä, oliiveja ja kananmunia. 
Koska Santerista tuli tänään täysi-ikäinen, lähti nuorisomme vielä illaksi katsastamaan Istanbulin yöelämää. Onneksi huomiseksi suunniteltu retki luomumaatilalle siirtyi seuraavaan päivään, koska näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että kukaan meistä on aamulla yhdeksältä odottamassa Viktorin järjestämää kyytiä Tunelilla. 

Keskiviikon kuvia

Lounaalla Victorin kanssa – ja tarjoamana – “Kahve 6” ravintolassa Cihangirissa Anahtar Sokakilla. Ruoka oli hyvää ja mahdollisuuksien mukaan luomua.

Cihangirista suuntasimme alas Necatibey Caddesille, josta otimme ratikan Grand Basaarille. Tässä Sini jo ostoksilla.

Jälleennäkemisen riemua basaariseikkailun jälkeen basaarin ulkopuolella. Seuraavaksi hamamiin pesulle.

Kun olemme taas selvinneet illallisen jälkeen takaisin Galatan sillalle oli jo ilta.

Istanbul (day 3) Bosphorus

This was the day for the Bosphorus cruise. The traditional boats start from Eminönü but it is best to check the timetable. At this time of the year the boat starts only at 10.35 in morning. Better be at the port 30 minutes in advance. In the first photo you see
There are lots of boats on the Bosphorus – I presume they are all fishing. You’ll find some more at my Smugmug site.
Now we have reached Bebek just before the second Bosphorus Bridge (Fatih Sultan Mehmet Bridge). This photo shows where our family lived in the 1960’s. Arifipasa korusu. The top-most apartment house on the left side is where we lived. On top behind the woods are the roofs of Robert College, now Bosphorus University. Our school was on the other side.
The Bosphorus cruise doesn’t stop at Bebek, the closest stop is Kanlica on the Asian side just on the other side of the bridge. This where you have to taste the famous Kanlica yoghurt. Up the road is Khedive Palace or Hidiv Kasri, the palace of the Egyptian Khedive Abbas II (1892-1914). 
The two following photos are of Sini and Marja in the Hidiv Kasri garden.
We took a small boat from Kanlica to Bebek – somehow I managed not to take a photo of it, but I am sure someone else did. But I did try to get a picture of this bird that is known to fly back and forth on the surface of Bosphorus. I remember from childhood that there is a legend about the birds closing the strait of Bosphorus at its narrowest point and thereby saving someone from something… I had to check what it was about. However I could find this: “Even now, the
Turks maintain that the dusky shearwaters that daily
travel in mysterious flocks up and down the Bosphorus
are animated by condemned human souls.” And “Argonautica, concerning the Symplegades — the two
islands that stand on opposite sides of the Bosphorus
“mouth.” It appears that these islands were wont in
days ancient even to Apollonius to swing together and
crush any living thing that attempted to pass between
them and enter the Black Sea. Phineas, who lived on the shore near by told Jason, who had arrived there on his
journey in search of the Golden Fleece, and who wanted
to go on into the Euxine, how to escape the fatal grasp
of the island-gates. He was to sail or row the Argo as
near as he dared to the entrance, then let loose a dove.
The bird would fly onward, the islands would rush to-
gether to crush it; and the instant they had swung back
Jason must drive his ship on between them before they
could close again. This plan, so clever except for the
poor bird, succeeded, and broke the magic spell. Living
heroes had passed safely between them, and ever since
then the malicious Symplegades have remained stable.
This story has been scientifically analyzed by the
mythologists in various ways, but none has deigned to
consider why a dove was chosen, rather than some other
bird, as the martyr of the occasion. I am inclined to think
it was because among sailors of those days the dove was
believed to help them ; and that, in turn, was owing to its
association with the “foam-born” Aphrodite, who was
worshipped by mariners, especially about Cyprus, as god-
dess of the sea.” Birds in legend, fable and folklore  So it was a dove, not a yelkouan. Have we been confusing two different legends?
In the old times we would go to eat fish in the restaurants on the Bosphorus shore. This time we were too worried about our budget to try any of the Bebek restaurants.
So we bought simit instead.
In the Bebek park the old lady was feeding pigeons.
Tankers: have they become bigger. I hope this one doesn’t crash into anyones house.
As a kid I liked to look into the cars to find out how fast they could drive (Tapani was trying to tell me that the speedometer doesn’t prove how fast the car can drive…). I would surely have looked into this one.

Keskiviikko

Aamulla kiipesimme mäkeä ylös Istiklal Caddesin päähän ja vietimme pari tuntia shoppaillen. Tapasimme Victorin, joka vei meidät syömään kahve 6 nimiseen ravintolaan, jossa nautimme herkullisen lounaan. Ennen ravintoloa näimme kadulla hevoskärryt, joista myytiin mansikoita. Aikamoinen homma kulkea Cihangarin katuja hevoskärryjen kanssa!

Ravintolasta laskeuduimme alas ratikkalinjalle ja ajelimme basaarille. Siellä porukka hajosi eri puolille pariksi tunniksi ja jotenkin löysi takaisinkin kokoontumispisteeseen. Jokaisella jonkinnäköinen pussukka mukanaan. Nautimme teet ja menimme sitten hamamiin. Hikoilimme, meidät pestiin saippuavaahdolla ja huuhdeltiin. Aika kallista hupia mutta varmaan sen väärtti. Taas oli aika syödä, välttelimme sisäänheittäjiä ja menimme mukavimman näköiseen paikkaan, jossa oli tarjolla myös “vihannesruokia”. Kävelimme reippaasti hotellille.

Huomenna olisi tarkoitus mennä Bosporinristeilylle Kanlicaan saakka, sieltä Bebekiin ja takaisn Galataan.

Istanbul (day 2)

These pictures are from the second day of our trip to Istanbul.

I think this photo from Istiklal Caddesi – the main shopping street – illustrates well the rising living standard in Istanbul. This dog has an obesity problem! Fortunately you still don’t see that much of obesity among the people but certainly both cats and dogs seem to be much better fed than what I remember from earlier visits. The accessories shop – which could be from anywhere in Europe – further confirms what I’m saying about the living standard.

Myself and Marja searching ourselves in the mirror.

Traditional Istanbul houses down the Yeni Çarsi close to Istiklal Caddesi.

Kahve 6 on Anahtar Sokak in Cihangir. A really nice restaurant which favors organic ingredients. We came back here on the last day of our visit because we liked the place and the food. Standing with his back to the camera is Victor Ananias from Bugday – the Turkish Organic Association.

In the afternoon we headed from Kapaliçarsi, the Grand Bazar. This is Gate 5 where most tourists probably enter the Bazar.

There’s a lot of interesting things to be seen outside the Bazar itself – shops that are catering the locals. We found this small baklava shop, tasted a few and bought a box that we enjoyed at the hotel in the evening.

Sitting outside the Bazar for a cup of Turkish tea.

It’s getting dark when we were walking back to Galata. The inner courtyard or Yeni Camii in Eminönü.

I snapped this photo coming out of the tunnel in Eminönü – Marja was already outside.

A night view towards the Galata tower from the Galata bridge.

More Istanbul photos at my smugmug gallery.

Tiistai

Aamiaisen jälkeen mentiin Galata sillalta ratikalla Sultanahmettiin katsomaan päänähtävyyksiä. Ehdittiin Hippodromille, Siniseen moskeijaan ja Hagia Sofiaan. Marjan kanssa lähdettiin tapaamaan Victoria Cihangariin – Pinja jätettiin matkan varrella residenssiin lepäilemään. Muut jatkoivat vielä vesisäiliöön ja maustebasaariin.

Victor tavattiin Cihangarissa, tutustuttiin Bugdayn toimistoon ja henkilökuntaan ja suunniteltiin loppuviikolle ohjelmaa. Suunnistimme Istiklal Caddesille, jossa yhytimme loppuporukan. Kävimme kuppilassa syömässä ja sitten suuntasimme kohti illan kulttuuriantia: Kimmo Pohjosen konserttia.

Viimeiseksi istuimme syömässä residenssissä iltapalaa ja suunnittelemassa loppuviikkoa. Huomenna soppaamaan, lounaalle Victorin kanssa ja sitten grand basaariin ja hamamiin.

Hagia Sofia on suuri!

Taksim.

Tässä kävellään Cumhuriyet Caddesia kohti kohti CRR konserttihallia.

Victor uuden työpöytänsä ääressä uudessa Bugdayn toimistossa. Hänelle ei riittänyt pöytää…

Istanbul (day 1)

Edessä viikko Istanbulissa. Koska mukana on myös ensikertalaisina Sini ja Jaakko, eivätkä nuoremmatkaan varmaan muista viiden vuoden takaisesta käynnistä kaikkea, aloitetaan perusteista, eli Sultanahmetista. Taustalla Sininen moskeija.

Sinisen moskeijan sisällä. Turkkilaisen moskeijatyylin esikuvana oli ja on bysanttilainen Hagia Sofia. Sekin oikeastaan osoitus siitä, kuinka Turkki on osa eurooppalaista kehityskulkua. Tyylin kehitti kuuluisa arkkitehti Sinan, mutta Sinisen moskeijan eli Sultanahmet Camiin suunnitteli Sinanin oppilas Mehmet Aga. Se rakennettiin 1609-1616.

Hagia Sofian koosta saa ehkä parhaan käsityksen parvelta, josta on käsittämätön matka sekä alas että ylös. Hagia Sofia rakennettiin 530-luvulla ja se ehti toimia noin 900 vuotta kirkkona ja 1453 lähtien lähes 500 vuotta moskeijana. Museo se on ollut vuodesta 1935.

Bysantin aikaisia maalauksia on restauroitu. Tässä Neitsyt ja lapsi sekä keisari Johannes Komnenos II, keisarinna Irene ja heidän poika Alexios. Hyvässä seurassa siis ovat.

Tässä on jo siirrytty Beyoglun puolelle Cihangiriin. Istanbulissa on huomattava määrä eri ikäisiä pintaremontin tarpeessa olevia rakennuksia. Jos on muutama miljoona rahaa ylimääräistä, sellaisen voi ostaa ja kunnostaa vaikka asunnoiksi – tai luomuhotelliksi, kuten me suunnittelimme. 

Luomusta puheenollen sitä löytyy myös Istanbulista, kuten tästä Ambar nimisestä luomukaupasta Istiklal Caddesin poikkikadulla. Luomusta lisää seuraavina päivinä. 

Ravintolat eivät Istanbulissa välttämättä ole halpoja. Tällaisissa paikallisten suosimissa paikoissa ruoka on sekä halvempaa että parempaa kuin turistien suosimissa paikoissa. Täytyy vain poiketa pääkaduilta sivuun. 

Istanbul kuvia lisää smugmug galleriassani. More Istanbul photos in my Smugmug gallery.

Tiistai

Tulimme eilen Istanbuliin, Galata Residenciin. Tapani ja Iiris olivat tulleet jo aikaisemmin päivällä. Galata R. on vanha talo, jossa puulattiat natisevat. Kävimme illalla syömässä ja haistelemassa tunnelmaa Galata tornin juurella. Aamulla kävimme Marjan kanssa ostamassa aamiaiseksi ekmekkiä, beyaz peyniriä, oliiveja, tomaatteja, rinkeleitä ja hedelmiä ja kahvia. Tästä tämä lähtee.

Porkkalanniemellä kolmannen kerran

Tällä kertaa olin Porkkalanniemellä kuvausretkellä luontokuvauskurssin kanssa. Ensimmäisen kuvan aiheena on kallion kuviot ja vesi.

Edellisellä kerralla seurasin kauriiden vaarallista toikkarointia heikoilla jäillä. Yksi niistä ei sitten jollakin kerralla päässyt ylös jäistä – olisiko tämä sitten se, joka viimeksi toistuvasti putosi jäihin. Varo heikkoja jäitä!
Rantakäärmeet olivat heränneet.
Useimmat haahkat olivat optiikan ulottumattomissa, mutta tämä yksilö oli kuvausetäisyydellä.
Poislähtiessä huomasin autosta tämän hirven ja pysähdyin kuvaamaan senkin. Taitaa olla toistaiseksi paras hirvikuvani.

Free range pig production in the UK – Vapaita sikoja englannissa




These photos are from Boxford village in Newbury, UK which I visited last week. More pictures.

Nämä kuvat on otettu Englannissa ns “free range” sikojen tuotannosta. Olisiko se suomeksi vapaiden sikojen lihaa (vrt vapaiden kanojen munat)? Lisää kuvia on täällä.

Verrattuna viime aikoina julkisuutta saaneisiin videoihin suomalaisesta sianlihantuotannosta, tämä näyttää suorastaan idylliseltä, vaikka tuotantoyksikkö on ilmeisen suuri. Tällaista free-range sianlihantuotantoa näkee kuulemma melko yleisesti englantilaisella maaseudulla.

Eläinten kannalta tilanne näyttää hyvältä, mutta voidaan kyllä kysyä, minkälainen ravinnekuormitus tästä syntyy pohjavesiin ja paikallisiin pintavesiin?

Olisiko tällainen mahdollista Suomessa? Englannissa eläimet voivat olla ulkona ympäri vuoden – ilmeisesti myös läpi äskeisen keskimääräistä kylmemmän englantilaisen talven. Ainakin Ruotsissa on kehitetty luomusikojen ympärivuotista ulkotarhausta, joten jos tahtoa on, löytyy myös ratkaisuja. 




Uudestaan Porkkalaan

Ahtojää oli kuulemma tänään lähtenyt tuulen mukana merelle ja Porkkalanniemen edusta oli avoinna. Haahkaparvi majaili luodon vieressä. Perjantaiseen tapaan paikalla majaili myös kyhmyjoutsenia, mutta nämä ohilentävät olivat laulujoutsenia.

Ruokintapaikalla

Espoon keskuspuiston ruokintapaikan linssilude olivat tällä kerralla orava ja käpytikka. Jälkimmäisen kuvat smugmugin puolella, orava tässä. 

Porkkalanniemi

Kumma kyllä en ole koskaan ennen ollut Porkkalanniemellä kevätmuuton aikaan. Päivä oli pilvipoutaisen harmaa, mutta kyllä aurinko välillä näkyi pilven läpi. Näkyihän siellä ainakin joutsenia, merimetsoja, isokoskeloja, telkkiä, jotakin sorsia ja jos olisi ollut kiikarit niin varmaan muutakin. Mutta ennenkaikkea ahtojäämaisema oli mahtava. 

Jäällä seikkaili myös kolme kaurista, joista yksi selvästi muita tyhmempi – se kävi kahdesti uimassa muiden kiertäessä vahvemman jään kautta, eikä loppujen lopuksikaan päässyt saarelle, joille muut menivät. Mitä lie sieltä hakivat; jotakin syötävää varmaan.

Puput avioerokriisissä

Näiden kuvien ottamisen tarkoitus oli kuvittaa avioeroon ja perheväkivaltaan liittyvää tarinaa. Pupujen käyttö tähän vaikutti luontevammalta kuin lähteä hakemaan kuviin oikeita ihmisä. 


Kuvia käytettiin Espoon Vihreiden Naisten ja Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään – LOVE -yhdistyksen maanantaina 22.3.2010 järjestämässä keskustelutilaisuudessa. 

Linkki uutiseen, jossa myös käytetty ottamaani kuvaa itse tapahtumasta.