Ireland, July 2010

We were in Ireland for a week in July arriving into Dublin on the 21st and leaving from leaving from Rosslare in the south-east on the 29th. I have posted almost a hundred photos to my SmugMug site which is probably too many. In this posting I have chose just 12 of them.
Olimme Dublinissa vain päivän ja otimme perusturistibussikierroksen, jolla selvisi, että lähes kaikki Dublinin muistomerkit ovat jonkun hirtetyn itsenäisyystaistelijan kunniaksi. Ensimmäinen kuva on läheltä St Patrickin kirkkoa – jossa emme käyneet sisällä. Parin korttelin päässä on Organic Co-op, josta olimme tulossa kun harrastin hiukan katukuvausta. 

We left Dublin the next day and headed north-west to Donegal. We stopped at the Organic Center and then continued to Kilcar in Donegal. The sand in at the beach in Malin Beg.

Rinteillä ja jyrkänteillä laidunsi lampaita mitä hurjimmissa paikoissa ja pelkäsimme, että ne putoavat. Ilmeisesti näin välillä käykin.

Those following the financial news know about the huge bubble in the Irish construction sector. During the economic upswing in Ireland a huge amount of houses and apartments were built and now their values have collapsed. To me it appeared that this kind of traditional poor houses had all but disappeared. Many of the new houses didn’t seem to fit into the landscape.

Irlannin rannikolla on kaikkialla vartiotorneja. Ne rakennettiin Napoleonin aikana 1800-luvun alussa siltä varalta että ranskalaiset yrittäisivät maihinnousua. Irlannissa olivat silloin vallassa englantilaiset ja katolilaisilla irlantilaisilla oli tukalat oltavat eikä mitään kansalaisoikeuksia. Irlantilaset ovat katolilaisia ja siksi ranskalaiset olivat heille luonnollinen liittolainen. Tällä kertaa Napoleon ei kuitenkaan tullut apuun.

Our purpose was to hike the Slieve League, which is supposed to be the highest cliff dropping directly into the ocean on the Irish coast. However the foggy weather was against us. Already at 100 meters it was so foggy you could see hardly a thing so it didn’t seem like a good idea to climb up to 400 meters. So we had to satisfy us with the views at lower altitudes. The situation didn’t get any better the next day.

Seuraavanakin päivän oli suunnitelmissa päivävaellys, mutta sumu oli sitä vastaan. Kävimme kylläkin 200 metrin korkeudessa aistimassa yhtä suoraan mereen 200 metristä putoavaa jyrkännettä, mutta näköaistista ei juuri ollut hyötyä. Päädyimme ajamaan autioituneeseen Portin kylääna autolla. Jyrkänteet täälläkin olivat vaikuttavat sumurajan alapuolellakin.

Ancient houses at the abandoned village of Port. And the foggy landscape.

Nyt olemme siirtyneet etelämmäksi Galwayhin edelleen länsirannikolla. Etsimme – ja löysimme – sieltä luomulohen kasvattamon. Kuvassa kuitenkin paikallisen ravunpyytäjän vene. Ravustaja selitti tulleensa hiukan liian myöhään rannalle ja vesi oli jo laskenut niin paljon, ettei merelle enää päässyt. Seuraavalla kerralla sitten.

We were not quite satisfied with weather in Donegal and Galway. When we heard from the weather forecast that the weather was better on the south coast we decided to drive there. We drove to Dingle in Kerry county where the weather actually was much better. We took a boat trip to the Great Blasket Island. The two next photos are from that trip.

England, July 2010


Kävimme myös Lacockissa, keskiaikaisessa kylässä, jonka vanhimmat rakennukset – mm kirkko – ovat 1300 luvulta ja uusimmatkin pääasiassa 1700-luvulta. Kylä on tunnettu luostariksi perustetusta Lacock Abbeysta, joka joutui myöhemmin Talbotin suvulle.  William Fox Talbot (1800-1877) oli merkittävä henkilö valokuvauksen kehittämisen alkuvaiheissa ja paikalta löytyy myös aiheeseen liittyen museo.

Lacockista siirryimme Aveburyyn, joka on Stonehengen ohella Englannin tärkeimpiä megaliittisia kohteita (n 5000 vuotta vanha) ja vanhempia kuin Stonehenge. Lähellä on myös Silbury Hill ja West Kennet Long Barrow (näistä kuvia Smugmugin puolella). Ensinmainittu on pienen pyramidin kokoinen (37 m korkea), mutta sen tarkoitus on kiistanalainen, jälkimmäinen on n 5600 vanha hauta.

Samassa maisemassa oli parhaillaan puintityöt meneillään.

Seuraavana päivänä kävimme Kintburyssa kanavakävelyllä. Tämä Kennet and Avon Canal avattiin Newburyn ja Bathin välille 1810, mutta jäi rautateiden jalkoihin jo 1800 luvun loppupuolella.

Viimeisessä kuvassa olemmekin jo lähestymässä Irlantia, sillä se on Conwysta Walesin pohjoisrannikolta, jossa pysähdyimme matkalla Holyheadiin, josta menimme lautalla Irlantiin.

Lisää kuvia Englannista löytyy Smugmugin puolelta.

Monkey World

Toinen vierailukohteemme Englannissa oli Monkey World, joka pyrkii vapauttamaan ja tarjoaa kodin simpansseille ja muille kädellisille. Useimmat keskuksen asukkaat on vapautettu laborotorioista tai ne ovat olleet lemmikkeinä eri puolilla maailmaa.

Stonehenge

The photo I rate as the best from the Stonehenge visit was taken by my daughter Pinja. She lay down with the camera to grass-level and took the photo. You need to take unusual angles. 

Photographing bears at Martinselkonen, Day 2

I wrote the previous posting about the bears in Finnish so I’ll put some background about the trip here. Martinselkonen Eräkeskus is one of the best known places for photographing bears in Finland and they have a very good track record. 80% of the visitors are now foreigners because the Wild Wonders of Europe project and the Bear book by Stefano Unterthiner have made Martinselkonen well known abroad.

The bears are fed with salmon waste and dog food so they arrive to the main photographing area – where I was the first night – like clock work. Roughly 30 bears frequent the area but even locals hardly ever see them apart from the feeding spots. Bears are also still hunted in the autumn (the feeding and photographing ends on 10th August) so they don’t get too used to humans. So you don’t have a lot of chance – or risk – of meeting a bear in the forest. But if you do see cubs in a tree you better back off because the mother bear will protect the cubs by all means.

We arrived at 4.30 pm and were overnight in the cabin where we could photograph the bears without disturbing the them. When we arrived three bears were already waiting so we went pretty fast into the cabins. In the first night we saw about 20 bears and at one point 12 at a time. Two bears had cubs, the other one 2 and the other (in the picture in the previous posting) 4 – which is very rare.

The second night I was beside a pond in a smaller cabin where only 2 persons fit in. In the first photo you can see the situation. It is the other cabin beside ours and a bear wondering whats going on. Obviously they can hear and smell us but they only see the lenses sticking out of the wall. The cabin windows are not transparent from outside.

While on the first night the bears were waiting for us, here we had to wait for 3 hours before the first one appeared. We were already discussing the possibility that they wouldn’t appear at all but were told later that hasn’t happened in the last 7 years. In the end we saw over ten individuals and 5 at the same time. There were hardly any fights hear because the bears could easily avoid each other by going round the pond. Except at one point the leading male made an attack by swimming across the pond, but obviously the others had time to get out of his way.

His main target was the blond female in the second photo. The same happened the first night that a male chased the blond female away. Maybe a sign of color-racism because normally the males didn’t seem to mind about the females too much, but this blond female was chased away on both nights.

Some of the males bears seemed to enjoy swimming. The day was quite warm and there was a lot of mosquitos so maybe it was nicer to stay in the water.

We saw the last bear at about 1 am and even though we took turns to check for them in the following hours they didn’t return. The photographic dream was a bear in the morning fog but no bears in the morning and also no fog because the night was so warm.

The photos have been taken both with my Canon 5D MII and 40D at the late hours at ISO 1600. I was using my 100-400 f4,5-5,6, 70-200 f2,8 and 28-70 f2,8 lenses.

More: http://erkki.smugmug.com/Animals/Martinselkonen-Bears/12844778_sgnSN#926789094_7NWxX

Kuvaamassa karhuja Martinselkosella, 1. päivä

Martinselkosen Eräkeskus on ehkä tunnetuin karhukuvausta järjestävä taho Suomessa. Toiminta on alunperin alkanut 1996 ammattikuvaajien tarpeesta, mutta nyt kävijösitä 80% on ulkomaisia – oletettavasti lähinnä turisteja ja amatöörikuvaajia. Karhun tai paremminkin karhujen näkeminen on melko varmalla pohjalla – 7 vuoteen ei ole käynyt no-showta, eli että kuvauskojussa olisi yövytty turhaan. Alueella pyörinee noin 30 karhua, jotka ovat oppineet käymään kuvattavana, ruokinnan takia tietysti. Kuitenkaan muutoin alueella ei ole juuri riskiä tai mahdollisuutta karhua kohdata – paikkakunnalta syntyisin oleva ensimmäisen yön eräoppaamme kertoi ettei ole nähnyt karhua kuvaustilanteen ulkopuolella kuin kaksi kertaa elämässään – nekin molemmat autosta ja etäisyyden päästä. Karhu ei välitä meitä ihmisiä tavata. Kuten tunnettua, riskitilanteet ovat emo pentujensa kanssa ja haavoittunut karhu. Jos kohtaat puuhun kiivenneitä karhunperntuja, niitä ei sovi jäädä ihastelemaan vain poistua paikalta heti samaa tietä kuin on tullutkin.

Kun luontokuvausryhmämme tuli pääkojuille puoliviiden maissa illalla, olivat ensimmäiset karhut jo odottamassa – olimme nimittäin myöhässä ja karhut ovat tarkkoja ruoka-ajoistaan. Meidät hätistettiin nopeasti kojuihin – lähinnä kai siksi, etteivät karhut tottuisi näkemään ihmisiä. Kun porukka oli päässyt kojuihin, karhut näkevät vain kamertan linssejä sojottamassa kojun seinästä mutta tietysti myös kuulevat ja haistavat meidät.

Ensimmäinen kuva on paikan entisestä kuninkaasta, joka on nimetty Bodariksi. Hänellä on ikää kunnioitettavat noin 40 vuotta, mutta valta-asemansa hän on jo luovuttanut nuoremmilleen, joita väisti auliisti.

Kuvaaminen perustuu tietysti ruokintaan, eli pääkuvauspaikalla lohen perkuujätteeseen ja koiranruokaan, muualla vain koiranruokaan. Melkoinen kasa lohta on aamuun mennessä putsattu pois. Myös emokarhut pentuineen tulevat paikalle, mutta ovat melko varovaisesti reunoilla, jotteivat urokset pääse pentujen kimppuun. Vaaran uhatessa pennut ovat välittömästi puussa. Tässä neljän pentueessa kaksi on vielä puussa – vaara on jo ohi.

Karhuja näkyi -pennut mukaanlukien – parhaimmillaan 12 yhtä aikaa, ja eri yksilöitä kävi varmaan 20, joista osan oppaamme tunnisti nimeltä. Tässä olen yrittänyt saada luonnollisen näköisen kuvan karhusta metsässä. Itse ruokinta-aluehan on aika kulunut, joten siellä on pyrittävä tiukempiin rajauksiin.

Lohi tuo paikalle myös lokkeja, korppeja, merikotkia ja haarahaukan. Olipa paikalla pari käpytikkaakin ottamassa eväistä osansa. Merikotkat kyttäsivät puissa lähinnä lokkeja, joiden kimpuun ne hyökkäsivät, ja kävivät sitten hakemassa niiden pudottamat lohen palat menemättä itse päähaaskalle. Lentokuvani olivat kaikki epätarkkoja, mutta tässä vaikutelma mielestäni jo melko taiteellinen.

Uroskarhujen on tietysti uhottava ja näytettävä kuka on pomo. Välienselvittelyjä, joissa karjunta oli komeaa, oli yön aikana kaksi, mutta varsinaista tappelua emme nähneet. Sellainen oli kuulemma seuraavana ollut yönä.

Lisää kuvia samalta retkeltä.