Riistalautanen Rapukartanossa Vilppulassa

Pidämme kaksipäiväistä luomuvientirenkaan aivoriihtä Rapukartanossa Vilppulassa. Puitteet ovat hienot ja talvimaisemat mahtavat. Kohokohtana illallinen ja riistalautanen. Täällä matkailutuote on kehitetty viimeisen päälle yritysten kokouksille ja aivoriihille.

Alkuruokana kuitenkin sienikeittoa tai rapukeittoa. Kuvassa sienikeitto. Hyvää.

 

Pääruokana riistalautanen. Lautasen vasemmalla puolella karhua ja oikealla puolella hirveä. Hyvä jatko viime kesän karhukuvauksille… Molemmat olivat syntisen hyviä, mutta hämmästyttävän erilaisia.

Viimeisenä jälkiruoaksi pannacotta naapurin tilan tyrnimaidosta. Resepti kuulemma vielä viritysvaiheessa, mutta meidän mielestä oli niin valmis, että voisi kutsua Berlusconin paikalle. Annettaisiin nuuhkaista…

Jauhelihavartaat

“(12 kpl)
12 varrastikkua
250 g luomujauhelihaa
1 luomusipuli
1 luomuvalkosipulinkynsi
1 tl luomuoreganoa
1 tl luomupaprikajauhetta
1/2 tl luomucayennepippuria
1 tl suolaa
1 tl luomumustapippuria
1 rkl luomurypsiöljyä

Laita varrastikut likoamaan veteen. Hienonna sipulit ja sekoita ne jauhelihan joukkoon. Lisää mausteet. Muotoile massasta kostutetuin käsin 12 pitkäno- maista puikulaa. Pujota puikulat varrastikkuihin. Pirskottele puikulat öljyllä ja paista 225 ̊C noin 10 min.”

Ohje on tulossa uuteen MMM:n menekinedistämisvaroilla tehtävään esitteeseen ja on alunperin peräisin Finfood Luomun materiaaleista. Sitä katsoessa ensimmäisenä kiinnittyy huomio siihen, että se on varsin lihainen, eli jauhot, kuiva leipä, kananmunat yms, jota lihapullassa voisi käyttää, ei ole. Mausteita sen sijaan on runsaan puoleisesti, mutta se ei minua yleensä haittaa. Mennään tällä.

Tässä siis raaka-aineet. Pakastimesta löytyi Labbyn kartanon Herefordin jauhelihaa noin 1kg könttä, eli resepti täytyi 4-kertaistaa, jotta sain jauhelihan käytettyä. Pannaan ylimääräinen taikina jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Sipuleja pitäisi olla ohjeen mukaan 4, mutta laitoin 6, koska ne olivat melko pieniä. Valkosipulin kynsiä 4 kappaletta. Valkosipuliahan löytyy nykyään kaupasta luomuna myös valmiiksi kuorittuna (Jokilaakson Juusto), mutta itse olen vielä sipulit kuorinut itse. Mausteet löytyivät luomuna keittiön kaapista, mutta suomalaisen kaupan hyllyltä ei ihan näitä samoja löytyisi. Mutta kyllä luomumausteitakin jo kaupassa on, joten kyllä ne sieltä löytyvät. Luomuoregano on Sonnentoria (löytyy ainakin Ruohonjuuresta), paprika tanskalaista Naturaliaa (ei löydy Suomesta), cayannepippuri Urtekramilta (Aduki) ja kokonainen mustapippuri saksalaista Lebensbaumia. Rypsiöljy tietenkin kotimaista Virginoa.

Sipuli siis hyvällä veitsellä pieneksi – tai muulla konstilla, jos itkettää liikaa.

Tässä kaikki raaka-aineet ovat sekoittamista vailla valmiit.

Tässä ne ovat sitten sekaisin.

Tuosta runsaan kilon taikinasta otin neljäsosan (250g lihaa) ja jaoin sen ohjeen mukaisesti 12 palaan ja muotoilin niistä puikulat, jotka laitoin tikkuihin. Vastoin ohjetta laitoin aina 3 samaan vartaaseen. Koko oli ihan sopiva. Sitten tein vielä pari tikkua lisää, jotta porukalle riitti syötävää. Kuvassa ne ovat jo uunissa ja hiukan öljyä on pensselöity päälle.

Nyt ne ovat olleet 10 min 225 kiertoilmauunissa ja näyttävät varsin kypsiltä. Hämäyksen vuoksi eli kuvauksellisista syistä olen vaihtanut puhtaan astian alle – todellisuudessahan niistä hiukan valuu nestettä.

 

Tässä on sitten yritetty tehdä annoskokonaisuus. Papu-porkkanapataa taustalla, pastasekoitus ja vihreää luomusalaattia. Var så god.

Ja täytyy myöntää, että mausteista elikkä tulista oli. Mausteita kannattaisi varmaan reseptistä vähentää vaikka puoleen.

Kuvat + muutama tästä puuttuva löytyvät myös Smugmugista.

Istanbul in black and white

By using black&white; you can almost feel the atmosphere of the old times – 50 years back. Or maybe not quite: if you look at the pictures of the great photographer Ara Güler you realize that world has gone and won’t come back.

Cihangir men

 

Tophane-i-Amire

 

Tophane tram stop

 

Cihangir: mosque of Sinan (Muhyiddin Molla Fenari Cami)

 

Art Noveau on Istiklal Caddesi: Maison Botter Apartment Block. I found some further information about Botter house and Istanbul Art Nouveau archtecture here.

 

Woman watching street musician on Istiklal Caddesi.

 

Galata Bridge and the fishers.

 

Nusretiye Camii

 

 

Hagia Sofia

 

Blue Mosque

 

Hagia Sofia

 

Man drinking tea and dog: Hodja Pasa

 

Dancer

 

Musicians at Hodja Pasa

 

 

Belly dance at Hodja Pasa.

Other postings from this trip (January 2011):
Istanbul Day 4
Istanbul Day 3
Istanbul Day 2
Istanbul Day 1
Folk and Belly Dance

My Istanbul Gallery in Smugmug.

Our Istanbul trip in April / May 2010:


Related Images:

Folk & Belly dance – Istanbul

I haven’t been to a belly dance show since the 1980’s. Somehow it just seems too touristic when I have seen the “real thing” as a kid with my parents in the 1960’s Istanbul nightclubs. But now we went to Hodja Pasha Culture Center to see the nights Folk and Belly Dance show and we were all happy we did.

The Hodja Pasha Center is in an old hamam and the show is in the round hot-room. The band is in the other end, the audience on the rest of the wall and the dancers in the center. There was only three or four rows of audience so probably everyone could see the show quite well. I was sitting on the far end of the second row so I could photograph freely with nobody in front of me.

Flash was of course not allowed so I set the ISO to high (ISO 25600) and hoped for the best. The results are quite amazing in view of how dark it was. Depending on the light the sensor could catch the colors or when the lights were really dim the photo would be practically monochrome. Using on-camera flash would have resulted in less interesting photos.

Most of the program was danced by the same group of 5 women and 5 men who were quite ok in the various folk dances and some belly dance – but not really brilliant. The girl in the first photo was clearly too slim to be a belly dancer.

The second photo shows the only modern version of oriental dance.

The band was in the dark so photos were practically monochrome.

Some of the male dancers.

We were given a glimpse of real oriental dance by this dancer who was by far better than the group of women who were doing most of the show. Luckily she was pretty much in the end so everyone was surely able to enjoy them as well before seeing the real thing.


This was probably the best shot. Have a look my Smugmug for a few more.

Istanbul Day 3
Istanbul Day 2
Istanbul Day 1

Istanbul, January 2011: Day 4

Jälleen päivä alkaa tietenkin Cihangirista.

Kissa heti talomme oven vieressä.

Näkymä olohuoneen ikkunasta Bosporin suulle ja Marmaran merelle.

Cihangirin “keskuksessa” oleva vihreä moskeija.

Yleensä turisti pysyy vanhassa Istanbulissa ja Borporin varrella. Nyt halusimme nähdä modernin ostoskeskuksen, joita Istanbulissa toki on useita. Metroreitin varrelta valikoitui Leventissä oleva 2006 valmistunut “Kanyon” kauppakeskus. Ensimmmäisessä kuvassa Maija-leena ja minä, Pinjan ottaessa kuvaa.

Kanyon ostoskeskus on arkkirehtuurisesti mielenkiintoinen kaarevine muotoineen. Kaikki käytävät ja julkinen tila ovat “ulkona” ja näin talvella siten melko viileitä. Kesällä ratkaisu toimii varmaan hyvin, ellei silloin sitten kaipaa ilmastointia.

Yllättäen vastaan tuli myös lempiteemani eli luomu. Kuten nimestä näkyy OrganiKanyon on pieni luomutori, jossa oli neljä myyntikojua. Ei ollut enää tilaisuutta kysyä Victorilta onko Bugdaylla sormensa tässäkin asiassa. Joka tapauksessa tämäkin vahvistaa käsitystä luomun noususta Turkissa. Alimmassa kerroksessa oli myös Macro Center supermarket, jossa oletettavasti olisi myös ollut luomua. Emme tällä kertaa käyneet siellä, mutta saman ketjun kaupassa Bebekissä oli viime keväänä runsaasti luomua. Ketju on hyvin “upscale”.

Otimme kauppakeskuksen edestä taksin Bebekiin, mistä kuva veneistä öisellä Bosporilla. Jalusta ei ollut mukana, joten tässä ISO on vedetty 6400:aan. Bebeksissä hyppäsimme bussiin ja matkustimme takaisin Taksimille.

Tämä oli viimeinen päivä, matka alkaa olla lopuillaan.

Istanbul Day 3
Istanbul Day 2
Istanbul Day 1
Folk and Belly Dance

Istanbul, January 2011: Day 3

Our third day in Istanbul took us again down from Cihangir to the tram-line on Meclis-i-Mebusan Caddesi. We took the tram to Gülhane in search of the Hodja Pasa Cultural Center where we planned to buy tickets for the evening show of Dervish dance. The map on their web-site was not much help but eventually after asking a few people we found the place – and bought tickets for that evenings folk and belly dance show (next posting). The dervishes will have to wait till next time. Then we strolled around Sirkeci and Sultanahmet, had late lunch and were back to Hodja Pasa for the show.

However the first three photos were taken without going anywhere – from the apartment window in Cigangir. The balcony of the neighboring house, the laughing dove in front of the kitchen window and the view of the Marmara Sea at 10 am.

Again the Istanbul dogs. This is the same ruins and the same young dog I showed on Day 1 just down the hill. The dog was with three men apparently living in the ruins. I thought it made a great composition in the window.

The “Pudding Shop Lale Restaurant” at Sultanahmet. We ordered Mackerel, I ordered also some fried slices of patlican (eggplant) and bulgur. Delicious.

This photo of the Istanbul PTT Museum was taken by my daughter Pinja. Sometimes she is amazing – just taking the camera from me and showing with one shot how it should be composed.

Istanbul dog sitting on the roof at Hodja Pasa. It’s a good place to watch what is going on…

Istanbul Day 1
Istanbul Day 2

I’ll still be posting more: pictures from the dance show, Day 4 and Istanbul in monochrome.

I am not posting all photos in the blog. You’ll find more in my Smugmug.

Istanbul, January 2011: Day 2 – toinen päivä

Toisena päivänä kävelimme Cihangirista ylös Istiklal Caddesille, jota pitkin jatkoimme Galataan päin. Kävimme Galatan tornin juurella ja katsastamassa kissat viime keväisen apartmentin edestä ja laskeuduimme Karaköyhin. Otimme Tünelin (maailman toiseksi vanhin metrolinja Lontoon metron jälkeen, eli avattu käyttöön 1875) takaisin Istiklal Caddesille ja takaisin Cihangiriin.

Maija-leenan olohuoneen sivuikkunasta aukeaa näkymä Bosporin salmen suulle ja Marmaranmerelle ja näkymä on joka aamu erilainen. Rahtilaivoja tulee ja menee jatkuvana virtana ja sumuisina aamuina sumutorvet soivat.

Pieni vihanneskauppa Cihangirissa ja mies aamuteellä. Sanotaan, että Istanbul on kokoelma pieniä kyliä, ja siltä se välillä näyttääkin.

Cihangirin kujia…

Mäkiä riittää. Maija-leenalla varmasti kunto kohenee.

Istiklal Caddesin kauppakatu. Jos ei ostokset kiinnosta voi katsella loputonta ihmisvirtaa.

Maija-leena kävi jututtamassa katusoittajaa, jotta sain verukkeen ottaa kuvan. Sympaattisen näköinen kaveri sai lempinimen “hörhö”.

Karaköyn sillan kupeessa on kalatori. Kuvaamisen ohessa kävin pitkähkön keskustekun vanhemman herran ja hänen huivipäisten tyttäriensä kanssa. Vähällä turkinkielentaidollani ja eleillä pystyttiin selvittämään, että olen Suomesta, olen Istanbulissa kuusi päivää, Istanbul on kaunis, tulin lentäen, Suomikin on kaunis, joskin kylmä…

Suleimanin moskeija nähtynä Karaköyn puolelta.

Edellinen päivä (Day 1).

Istanbul, January 2011: Day 1

The last visit to Istanbul was for my 50 y birthday in April/May 2010. Now I am there again with my daughter – visiting my mother who is living there this winter. The first photo is from the Cihangir street taken from the window of the apartment my mother is renting. We visited the same district several times in May because the Bugday office is nearby.

Istanbul is full of cats and dogs. My daughter always had a bag of cat food with her and she said hello to each cat and dog we met (and that was a lot of stops). These two beautiful shy young dogs lived below Sanatkarlar Park in ruins that seemed to be inhabited by Roma people. The Istanbulites love their cats and in more affluent parts – like Cihangir – they were not particularly hungry as it seemed that each house caretaker would feed the cats on his street. While Turks are not so keen on dogs they seem to be respected and have always been part of Istanbul since Ottoman times. Googling the issue shows that the situation is not without its problems. The Turkish law on stray animals is even revolutionary in completely outlawing euthanasia of unwanted animals. The dogs are caught, vaccinated, sterilized, given medical care to and released to the original place where they were caught and they are also fed. But according to several articles you can find through googling the issue the implementation isn’t quite so pretty and there is a lot of work for animal welfare activists. The internet tells a lot about the negative side of the issue while on the streets the situation seemed to be remarkably good. The main problem seemed to be that some of the dogs were very fat, probably because of eating too much bread and too little protein.

We didn’t do too much tourist stuff this time. Here we are on our way to the Istanbul Archeological Museum passing the Hagia Sofia Museum. Istanbul Police has some advanced electrical vehicules that you can see here or on the Istiklal Caddesi.

This cat was not strolling the Istanbul streets. She is Sekhmet, wife of Ptah – Lion headed goddess of power.

The courtyard of the Istanbul Archeological Museum has a collection of ancient statues and “old stones”. Very interestingly there was now also a exhibition of Turkish ceramic artist Ms Ayfer Karamani which made a very interesting combination of ancient and modern sculpture.


Lugal Dalu, King of Adab.

More from istanbul in my Smugmug Gallery.

Our Istanbul trip in April/ May 2010.

Ruokaa ja pulloja – Food and bottles

Joulun ja Uuden Vuoden ruoka- ja pullokuvat löytyvät ruokablogin (kts edellinnen postaus) puolelta. Välipäivien valokuvaushankintoja olivat salamatriggerit ja akryylilevyt, joita niissä on kokeiltu.

Joulu ja Uusi Vuosi

Hyvää Uutta Vuotta 2011! Toivottavasti se menee yhä enemmän kaikilla hyvän luomuruoan merkeissä!

Tässä hiukan joulupöydän antimia, laatikoita en tosin alkanut kuvaamaan. Lihansyöjille aterian rungon muodosti pakastimesta löytynyt Labbyn luomutilan Hereford-ulkopaisti, joka tuli paistettua hiukan liiankin kypsäksi – tai itse asiassa en juuri silloin ollutkaan kotona sitä ottamassa pois uunista (sisälämpötila oli ollut jo yli 70C). Hyvin se kuitenkin maistui. Punaviininä oli espanjalainen Casa de la Ermita Crianza, joka on Alkon vanhempaa luomuviinivalikoimaa. Tästä olen yleensä pitänyt paljon, mutta laatu vaihtelee vuodesta toiseen jonkin verran. Nyt myynnissä oleva 2006 vuosikerta on mielestäni hyvä. “Keskitäyteläinen, melko tanniininen, kevyen hedelmäinen, viikunainen, nahkainen, hennon setrinen” kertoo Alko ja hinta on 14,89 €.

Valotus näissä on hoidettu kahdella salamalla – toinen kameran päällä ja toinen orjana ja varjon läpi – ja kameran P asennolla.

Seuraava paisti on Labbyn paisteja sekin, mutta kulmapaisti ja se tarjoiltiin uudenvuoden päivänä. Marinoin se muovipussissa ja kaiken kaikkiaan se ehti olla toista vuorokautta pöydällä pakastimesta oton jälkeen. Paistoin 64C asteiseksi ja se olikin yllättävän hyvä ja murea, vaikka jonkin verran kalvoja ja jänteitä kulmapaistista toki löytyy.

Välipäivinä hankin Cactuksen salamatriggerit, joten toinen salama tulee varjon kautta oikealta ja toinen seinän kautta vasemmalta. Kamera ja salamat manuaalilla. Todella hyvä hankinta, sillä nyt molemmat salamat saa pois kameran päältä ja manuaalilla valotuksen hallinta on tietysti parempi kuin P-asennossa ja ETTL:llä kuvattaessa.

Samoin välipäivien hankintoja ovat akryylimuovilevyt, jota kävin hakemassa Foiltek Oy:ltä Vantaalta. Idea tuli strobist.com’lta, mutta akryylilevyjen löytäminen tuotti hiukan päänvaivaa. Nuo viinipullokuvat ensimmäisiä kokeiluja kahdella salamalla ja levyillä.

Cannonau mustalla levyllä heijastusta hakien, Hedgerow ja kuohari mustalla levyllä, valkoinen levy taustana.

Sardinialainen Meloni Cannonau di Sardegna 2007 on kympin pullo (10,05€) eikä mielestäni mikään erikoinen. “Keskitäyteläinen, notkea, viikunainen, luumuinen, hennon nahkainen, kevyen mausteinen” sanoo Alko.

Saksalainen Rheinhessen valkkari Alkon mukaan “Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, valkoherukkainen, kevyen mineraalinen” – 7,97€. Tämäkin on jo pitkään ollut Alkon valikoimassa – ei mielestäni mikään erikoinen, mutta hintansa puolesta menee perusvalkkarina kalan kanssa tai muuten.

Ranskalainen kuohari Alsacesta Fernand Engel (17,28€) poksautettiin klo 24.00 uuden vuoden aattona. “Erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän karviaismainen, hennon sitruksinen, kevyen paahteinen, vivahteikas”. Hyvin ajoi asiansa, joskaan en muutoin juo kuohareita useinkaan, joten osaan niitä arvioida vielä vähemmän kuin muita viinejä.

Lisää pulloja täällä ja ruokaa.