Latvia

Latvia on meille suomalaisille huomattavasti vähemmän tuttu maa kuin Viro, mutta varmasti yhtälailla tutustumisen arvoinen. Olen käynyt siellä työn puolesta joitakin kertoja ja nyt taas syyskuun puolessavälissä. Tuosta työasiasta on toinen postaus perunatärkkelyssivustolla. Seuraavassa hiukan muita reissulla otettuja kuvia.

Ensin kuitenkin pari työaiheista otosta:

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Täällä tapahtuu tärkkelysperunoidenn pesu. Vastavalo ja työntekijä ovensuussa luo aika onnistuneen tunnelman.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Latvialaisilla suurilla luomutiloilla on varsin uuttakin kalustoa suomalaisia Valtra-traktoreita myöten. Tässä kuitenkin traktorikuski odottaa kuormaa Belaruksen nokalla istuen.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Latvia on Viron tapaan Suomeakin lättänämpi maa, mutta Gaujan kansallispuistoalueelta löytyy mäkiä ja harjujakin. Rannikon Via Baltican varrella olevat metsät ovat meikäläisittäin tutun näköistä havupuumetsää, mutta sisämaassa lehtimetsät ovat tyypillisempiä.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

SIguldan uusi linna näytti olevan hääparien susoiossa ja vanha Volga oli päässyt käyttöön. SIninen ei kuulemma ole alkuperäinen tehdasväri…

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tammi Siguldan linnan pihalla.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hiukan myöhemmin syksyn värit olisivat varmasti olleet parhaimillaan, mutta tästäkin löytyy mielenkiintoista “tekstuuria”.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Riikan kauppahallit ovat ehdottomasti vierailun arvoisia, eikä kuvaaminen näyttänyt porukkaa liiemmin haittaavan….

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Halleja on neljä rinnakkain ja ulkopuolella oleva torialue päälle. Kannattaa varata aikaa – meillä oli tunti ja ehdittiin hät’hätää juosta paikka läpi keskikäytäviä pitkin.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

… vaikkei se välttämättä hymyilyttänytkään.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Luomu ei hirveästi näkynyt, mutta tässä myytiin luomuleipomotuotteita.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hyviä ravintoloita Riikassa riittää. Tässä ollaan latvialaista ruokaa tarjoilevassa Valtera’ssa.

 

Related Images:

Permakulttuurikurssilla Ranskassa

Elo-syyskuun vaihteessa olin kahteen otteeseen viikon Ranskan Normandiassa Ferme du Bec Hellouinissa permakulttuurin PDC kurssilla. Kertomukset näistä viikoista ovat Iso-orvokkiniitty sivuillamme. Keräsin tähän mielestäni valokuvauksellisesti onnistuneimpia otoksiani matkalta.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Saavuin Bec Hellouinin kylään jo aamulla. Eksyin luostarin kirkkoon aamujumalanpalvelukseen. Ulos mennessä kehtasin ottaa yhden kuvan. 

.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ensimmäisellä kurssiviikon sketsit ovat myös hauskaa kuvattavaa. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kurssin jälkeisenä lauantaina kävin tutustumassa Saint Dennisin Basilikaan, joka on ranskalaisten kuningasmielisten katolilaisten kunnioittama kirkko, johon Ranskan ensimmäiset kuninkaat on haudattu. Yksi kurssilaisista oli syvästi katolilais-kansallismielinen tavalla, jota suomalaisen uskonnottaman protestantin on vaikea ymmärtää. Joka tapauksessa hän tarjosi minulle yösijan ja kävin hänen suosituksestaan tutustumassa basilikaan.  

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Clio tykkäsi poimia omenia puussa kiipeilemällä ja oli oiva kuvauskohde. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kuten myös omenat, tässä aamuauringossa, jolloin värit tulevat paremmin esiin, eikä ole jyrkkiä varjoja. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tilliä aamulla. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Iltapäivän aurinko osuu pellolla puuhun. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Metsästä kerättiin sananjalkaa katematerialiksi, mikä myös tarjosi oivia kuvauskohteita. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Aasi ja hevonen aamun usvassa. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Mandalan teko tarjosi paljon kuvattavaa. Ludo löysi hymyilevän auringonkukan. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Yksityiskohta mandalasta. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tilan isäntä Charles. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Viimeisen illan asetelma. 

 

Nature

While I haven’t been blogging a lot in 2014, I have still been photographing. A theme I continue to shoot is nature photography and especially birds which is a pretty new area for me. I have been carrying the 300 mm f2,8 + 2x converter around even on my trips abroad although in some cases I’ve only had the 100-400 mm zoom with me. Most of the bird photography has been for the purpose of identification and practice so I can’t say that I have achieved so many great shots so far but a few good shots here and there.

Nature photos January to June 2014:

Birds collection:

Luomumuffinsit

Googlasin englanniksi “Muffins recipe” ja valitsin ensimmäisen sivuston “Top 10 Best Muffins Recipes” ja valitsin mustikkamuffinsin, koska siinä nimiraaka-aine voisi olla kotimainen. Resepti ja ohje englanniksi siis tässä. Ohjeessa on tietysti kuppeja ja unsseja; alla olen laskenut ne tutummiksi mitoiksi.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

4,7 dl vehnäjauhoa (tässä tapauksessa olen käyttänyt Riihipuodin luomuspelttijauhoa)
1 ruokalusikallinen leivinjauhetta (Latvialaisen Aloja Starkelsenin kehittämä luomuleivinjauhe – tätä on turha hakea kaupasta)
½ teelusikallista suolaa (ruususuolaa)
1 luomumuna
runsas 2 dl sokeria (Danisco luomu)
60 g sulatettua luomuvoita (Juustoportti)
ohjeen mukaan vajaa 3 dl hapankermaa, mutta käytin 2 dl luomukermaviiliä (Arla Ingman – ei ehtinyt kuvaan)
ohjeen mukaan vajaa 3 dl mustikoita, mutta käytin 200 g Pakkasmarjan kotimaisia pakastemustikoita (ei luomua)

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ensin kananmuna vatkataan ja sitten lisätään sokeri ja taas vatkataan.Vatkaamisen tarkoitushan on saada taikinaan ilmakuplia.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Sekoitetaan jauhot, leivinjauhe ja suola ja sihdtaan. Taas on tarkoitus saada taikinaan ilmaa. Samasta syystä tietysti käytetään leivinjauhetta.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Mustikat sekoitetaan jäisinä jauhoihin.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kananmuna-sokeri vatkos lisätään jauhoihin ja sekoitetaan varovasti lastalla, etteivät mustikat rikkoonnu.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kahdellla lusikalla taiteillaan taikinaa muffinsivuokiin.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ohjeen mukaan paistoaika 175 asteessa olisi 25-30 min, mutta minulla meni 35 min. Istuin uunin vieressä katsomassa, missä vaiheessa leivinjauhe alkaa vaikuttaa. Silmämääräisesti nouseminen alkoi 12 minuutin kohdalla.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Valmiit muffinsit on otettu uunista.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Jäähtymään ritilälle.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hyvää oli. Vaikka resepti on amerikkalainen, muffinsit eivät ole liian makeita.

Photos from the organic starch potato harvest and campaign in Latvia

The other week I visited Latvia in order to see organic starch potato harvest and the starch production process at Aloja Starkelsen. You can find my earlier posts last year about the harvest in Finland and the production process at Finnamyl. My purpose was to see and photograph the harvest in Ledurga at Zigmars Logins’ Ozolini ZL organic farm (earlier photograph of his potato field here). However the harvest was postponed to following week as they were still preparing their two 3-row harvesting machines and emptying the warehouse of the organic oats they had harvested a few weeks earlier. Zigmars is Aloja Starkelsen’s biggest organic potato farmer with 55 hectares of organic starch potato. In total he is farming 400 hectares organically. Apart from potatoes his crop rotation includes grain and red-clover.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The 3-row harvesting machine being prepared for action.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ozolini ZL organic farm in Ladurga.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The potato stems have been cut and the potatoes are waiting for the harvesters.

Aloja Starkelsen has 29 contract farmers for organic starch potato. Apart from a few big farms like Zigmars’ they are smaller farms with just a few hectares of potatoes.  One of these is the Segrumi dairy farm just 15 km from the factory. I visit the farm together with Aloja Starkelsen’s agronomist Aiga Kraukle. Segrumi has just 2 hectares of potatoes which they were harvesting. Naturally investment in machinery has to be lower when production is smaller. The old Finnish-manufactured Juko one-rowed potato harvester is pulled by an equally old Belarus tractor. Two men need to work the harvester to ensure that the potatoes flow well into the container. Yield is expected to be almost 20 tons per hectare and the starch content is  high this year. We also make a short visit to the farm where the dairy cows are on the pasture. The 2 hectares of potatoes brings the farm an important extra income.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The farm has an old Finnish-manufactured Juko harvester.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The Segrumi farm is a small dairy farm.

Aiga also shows me around the Aloja factory. Previously I had not visited the factory during the campaign so it is interesting to see the factory in action. Of course the process is the same as at Finnamyl so it all looks familiar. On the Friday I visited the factory the production was conventional. The first organic production will be on Monday 16th September. Finnamyl processed its first organic starch this year on 12th September. We expect normal to good yields in both countries so the outlook for this year is good.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Potatoes must be carefully washed before going further in the process.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The starch is washed on the belt filter.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Aiga Kraukle and the potato starch coming off the vacuum filter. After this it is still dried and packed.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Organic potato starch in the warehouse.

So the organic potato starch harvest and the campaign has started for this year!

 

Päivän kuva

Laitan valokuvagalleriani “My Daily Photograph” osioon myös takautuvasti kuvia loppuvuodesta 2005 lähtien, eli ajanlasku alkaa syyskuusta 2005, kun ostin ensimmäisen digijärkkärini (Canon EOS 350D). Joka päivälle ei tietenkään kuvaa ole, mutta kuitenkin ne muodostavat mielenkiintoisen aikajanan – ainakin omasta mielestäni. Jotakin kehitystä lienee kuvaamisessakin tapahtunut. Ensimmäisenä on kuva belgistämme Farusta.

 (© Erkki Pöytäniemi)

Tätä kirjoittaessa viimeinen on viikonlopun Miljöömuotokuvauskurssilla otettu muotokuva. Kurssilla harjoiteltiin mm valon käyttöä; tässä on vastavalokuva, jossa kasvoihin on annettu valoa heijastimella. Malli tykkäsi lopputuloksesta, vaikka miljöötähän juuri tässä kuvassa ei olekaan.

Peter Forsbergin vetämän Miljöömuotokuvauskurssin satoa ("Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi")

 

 

Aloitteleva lintukuvaaja Pohjois-Norjassa

Lintuhavainnot ovat 4.-9. elokuuta Tromssan lahdelta Skittenelvistä, Stabursnesin luonnonsuojelualuelta ja Varangin niemimaalta, mm Hornøyalta. Ajankohta mennä Pohjois-Norjaan lintuja tarkkailemaan lienee ollut melko lailla väärä, mutta lajeja kertyi kuitenkin 39 – kaikki kuitenkin kutakuinkin tavanomaisia lajeja siellä. Kokemus oli sen verran hieno, että täytyy mennä uudelleenkin ja lintukuvauksen kannalta parempaan aikaan eli keväällä tai edes aikaisemmin kesällä.

Lajit on lueteltu alimmaisena. Ensin muutama onnistuneempi kuva.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Lentokuva karimetsosta otettu Hornøyalla.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Lintujen yökuvausta – Skittenelv, Troms

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Pikkuinen pikkukajava saa ruokaa – Ekkerøy, Varangin niemimaa

 

Sitten esimerkki siitä, mitä ei saisi tapahtua. Kun rantauduin Hornøyan kaksikin merikotkaa liiteli jyrkänteen yllä korppien ahdistelemina ja rupesin tietenkin kuvaamaan tilannetta. Venematkan aikana Canon EOS 7D:n ohjelmavalitsin oli kuitenkin pyörähtänyt ties mihin asentoon, minkä seurauksena aukko oli f18 ja valotusaika sen mukainen ja kaikki kuvat epätarkkoja. Alla olevaa kuvaa on tarkennettu Aperturessa niin paljon kuin ohjelma antaa myöten. Aika paha moka… Jos kakkula olisi ollut 5D MIII:ssa ei tätä olisi päässyt tapahtumaan; siinä kun on ohjelmavalitsimen lukitus, eli paremmissa rungoissa on tunareitakin ajateltu. Toki itseänikin jälkeenpäin ihmetyttää, etten tajunnut tilannetta kuvatessa…

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Merikotka ja korppi kinastelevat Hornøyan yllä.

 

Tässä siis havaitut lajit. Kuvagalleriaan pääsee tästä, mutta tokikaan kaikista lajeista ei ole valokuvamielessä mitään näytettävää. Jos jokin lajimääritys on pielessä, saa mielellään ilmoittaa.

  • Kaakkuri – Gavia Stellata
  • Merimetso – Phalacrocorax carbo
  • Karimetso – Phalacrocorax aristotelis
  • Merihanhi – Anser anser
  • Sinisorsa – Anas platyrhynchos
  • Haahka – Somateria molissima
  • Alli – Clangula hyemalis
  • Tukkakoskelo – Mergus serrator
  • Isokoskelo – Mergus mergansor
  • Merikotka – Haliaeetus albicilla
  • Tunturihaukka – Falco rusticolus
  • Meriharakka – Haematopus ostralegus
  • Tylli – Charadius hiaticula
  • Kapustarinta – Pluvialis apricaria
  • Suosirri – Calidris alpina
  • Valkoviklo – Tringa nebularia
  • Punajalkaviklo – Tringa totanus
  • Punakuiri – Limosa lapponica
  • Pikkukuovi – Numenius phaeopus
  • Merikihu – Stercorarius parasiticus
  • Kalalokki – Larus canus
  • Merilokki – Larus marinus
  • Harmaalokki – Larus argentatus
  • Pikkukajava – Rissa tridactyla
  • Lapintiira – Sterna paradisea
  • Etelänkiisla – Uria aalge
  • Pohjankiisla – Uria lomvia
  • Ruokki – Alca torda
  • Lunni – Fratercula arctica
  • Käpytikka – Dendrocopos major
  • Lapinkirvinen – Anthus cervinus
  • Västäräkki – Motacilla alba alba
  • Kivitasku – Oenanthe oenanthe
  • Talitiainen – Parus major
  • Viherpeippo – Carduelis chloris
  • Varpunen – Passer domesticus
  • Harakka – Pica pica
  • Varis – Corvus corone cornix
  • Korppi – Corvus corax

Tässä valikoima Norjan matkan kuvia:

Fair Trade olives from Palestine

During a 10 day visit to the Palestinian West Bank the Finnish organic consultant Erkki Pöytäniemi visited Canaan Fair Trade in Burqin, which is in the northern part of the West Bank close to Jenin. The basic business idea is simple: to produce and export Fair Trade organic olive oil from olives produced by local Palestinian farmers. Erkki with his children were guests of Canaan Fair Trade and its founder Nasser Abufarha for 2 days in June 2013 and found out that there is much more to the Canaan story than that!

. (Erkki Poytaniemi)

Bottling Fair Trade organic olive oil at Canaan Fair Trade.

The man behind the operation is Nasser Abufarha (picture) who left Palestine back in 1983 to study in the USA. He studied IT, business and anthropology. Finally, after 20 years in the USA, his PhD work took him back to Palestine where he witnessed the increased economic marginalization and cultural isolation of Palestinian communities generally and farmers in particular under Israeli occupation. This realization led to founding Canaan Fair Trade and the Palestinian Fair Trade Association (PFTA) in 2005 and to Nasser Abufarha coming back to his home village Jalame.

 (Erkki Poytaniemi)

Nasser Abufarha, founder of Canaan Fair Trade.

The olive tree is the main crop and symbol of Palestine. 80% of farmland in Palestine is devoted to olive trees, which are often over 1,000 years old – and 40% of agricultural income comes from olives. The Palestinian food market is totally ”free-trade”, which means that products from Israel and Israeli settlements flow freely into the Palestinian marketplace, whereas Palestinians have restricted access to resources, including their own land and water or the Israeli market.

10,000 new trees are planted each year through Palestinian Fair Trade Association activities. Palestinian farmers who are caught in the conflict can generally not even cover their harvesting costs with the prices paid for olives on the local market. Therefore paying the farmers a fair price is a major way of empowering the Palestinian rural communities and building sustainable peace. Planting new trees is increasingly important due to the fact that Palestinian farmers constantly lose their land and olive groves as a result of the separation walls and fences built by Israel and due to Israeli settlers and the military uprooting olive trees. Access to water and access to their own land are the key questions for Palestinian farmers.

Pomegranate grove. (Erkki Poytaniemi)

Pomegranate grove.

Palestinian olive groves are largely ”organic” due to lack of chemical fertilizers and pesticides. But a conversion period to “certified organic” is still required. Cultivating olives is extensive, but the olive groves do need to be cared for. For example, the ancient terraces must be maintained. The olive groves and Canaan Fair Trade olive oil is certified organic by Swiss IMO to EU, USDA, JAS and Naturland standards. They are Fair Trade certified by IMO, FLO and Naturland. This is a ”good” example of the multiple certifications required from organic operators in developing countries.

By definition, fair trade is a commercial partnership based on dialogue, transparency and respect. When Canaan Fair Trade started, there was no standard for Fair Trade olives or olive oil, so Canaan Fair Trade initiated the development of the standard. The first Fair Trade standard for oilseeds was published by FLO in 2008. The Palestinian Fair Trade Association consist of 34 co-ops from 43 Palestinian villages and includes some 1,700 farmers and 5,100 hectares (2011), of which 3,200 hectares are also certified organic (the rest is in conversion). Most of the farms – like Palestinian agriculture in general – are located in the northern part of the West Bank around Jenin. The hybrid partnership between a for-profit, mission-driven company, Canaan Fair Trade, and a non-profit organization, the Palestine Fair Trade Association, has worked well to benefit all stake-holders.

Muhammed Irshaid with small apples. (Erkki Poytaniemi)

Muhammed Irshaid with small apples.

On the second day of our visit we met Muhammed and Adil Irshaid on their farm to the south of Jenin in Sir. The 30 hectare farm is managed by four men: Muhammed Irshaid with his father and two brothers. The farm is bigger than the Palestinian farms in general and professionally managed. Employees on the farm benefit from Fair Trade rules. Muhammed Irshaid was recently elected as a new member to the Palestinian Fair Trade Association board. The farm cultivates nine crops, of which olives is most important. Increasingly, almonds have also been planted for the export market. Other crops cater for the domestic market: for example, apples, apricots, and peaches. The Irshaids are open to growing new crops: e.g. they have planted pine trees for producing pine seed.

Adil Irshaid enjoying fresh almonds. (Erkki Poytaniemi)

Adil Irshaid enjoying fresh almonds.

In total, with the help of its partners, Canaan has invested US$5m (close to €3.8m) in the business, facilities and equipment that include its state-of-the-art facility with the latest technology in olive presses, storage tanks and automated bottling and jarring. We were impressed by the facilities which were introduced to us by Manal Abdallah (see picture). Developing a quality product has also required education of the farmers to supply Canaan with good quality olives. The quality of olive oil mostly relates to how the olives are harvested. Developing their practices has resulted in the proportion of extra-virgin olive oil increasing from 15% at the start of the initiative to currently 80%. Altogether, 80 workshops are arranged for the farmers every year on different topics ranging from olive quality to first-aid.

Manal Abdallah showing the olive oil tanks at Canaan Fair Trade. (Erkki Poytaniemi)

Manal Abdallah showing the olive oil tanks at Canaan Fair Trade.

The West Bank is land-locked by Israel. The port for getting the products to market is Haifa in Israel. Exporting involves quite a few bureaucratic hurdles, so the export of perishables is not an option. Canaan Fair Trade business is now 85-90% about exporting Fair Trade organic olive oil. The biggest market is the USA with the UK and continental Europe following. Also Asia and more recently the Middle East are growing target markets. Most of the product is sold as bulk. However, even the bulk customers like soap manufacturer Dr Bronner in the USA rely heavily on the Palestinian origin and Fair Trade in the marketing and branding of their final product. Recently an increasing proportion of the planted trees are almonds which will be the second important product for export.

Until now the focus of Canaan Fair Trade has been mostly on developing the structures and the results are impressive. Now the focus will be shifted more to marketing and exports. Canaan Fair Trade has a great story to tell, which creates huge potential for developing a brand and sustainable business to the benefit of the Palestinian farming community.

"Olive oil" in Arabic script. (Erkki Poytaniemi)

“Olive oil” in Arabic script.

Canaan Fair Trade is by far the biggest organic farming initiative in Palestine but other initiatives exist as well. On another day we had dinner close to Betlehem at the Hosh Jasmin organic farm tended by artist and filmmaker Mazen Saadeh, who combines organic and permaculture methods on the farm. The farm is in the village Wallajeh and is threatened by the Israeli separation fences approaching from both sides. No-one knows yet on which side the farm will end up. 

On Saturday we visit a ”Baladi” farmers’ market in Ramalah. Baladi means fresh local food and the Sharaka initiative is trying to connect Palestinian traditional farmers with consumers. We only see the conflict from a distance – but looking more closely reveals a lot of people and initiatives trying to find solutions. Going organic and fair trade could be one part of building peace in the region.
All photos by Erkki Pöytäniemi. More pictures are available at: http://erkki.photoshelter.com/

The article was first published by organic-market.info

 

Fair Trade organic olive oil from Canaan Fair Trade. The oils come in different qualities. (Erkki Poytaniemi)

Fair Trade organic olive oil from Canaan Fair Trade. The oils come in different qualities.

Organic starch potatoes grown in Estonia and Latvia

In early July on the way to the 7th Ifoam Conference in Vilnius we took the opportunity to visit a few organic farms. First in Estonia close to Rapla we visited the farmer Tõnu Kriisa who produces mainly organic beef on 300 hectares but has also a few hectares of  potatoes. He has a small contract with Aloja Starkelsen for starch potatoes – he is one of two Estonian organic farmers producing organic starch potato for Aloja. Tõnu Kriisa is a pioneer of organic farming in Estonia – actually I have met him the first time a long time ago in late 1980’s when he was studying biodynamic farming in Finland.

 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tonu Kriisa proudly showing his organic potato field.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Potato blooming at Tonu Kriisa farm.

In Latvia we stopped at Aloja Starkelse and joined the organic farm excursion that was arranged for the board members of the Swedish Lyckeby-Culinar – mostly farmers themselves. Our first visit was to Sigmars Logins in Krimuldas. He has 470 hectares organic cultivation of which 47 hectares organic starch potato for Aloja Starkelsen. On the field we visited he is cultivating the “Kuras” variety which has a good resistance against blight. He expects to get 17-21 tons per hectare harvest.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Organic farmer Sigmars Logins and Aloja Starkelse Ltd’s agronomist Aiga Kraukle at Sigmars’ starch potato field.

 

Our second visit was to Andrejs Hansons and his vermicompost facility where California red worms transform potato pulp and other organic material into compost. The vermicompost is supposed to have a stimulating effect on soil microbiology and it is also hoped that it could to some extent build the plants resistance towards potato late blight. According to Andrejs Hansons just postponing late blight for 1-2 weeks would have great value in terms of starch yield. Andrejs who is the former managing director of Aloja Starkelesen, is also a producer of organic starch potatoes. We visit his fields where there are also impressive field tests for different varieties of starch potatoes and fertilizers including the vermicompost.

 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Vermicomposting at Ekotri Ltd.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

“California red worm” or red worm, Eisenia fetida, is adapted to decaying organic material.

 

Slideshow of the photos from Estonia visits:

 

Slideshow of the photos from Latvia visits:

 

More information at organicpotatostarch.com

 

Kücükkuyu, Turkey

Our second visit in Turkey was to Kücukkuyu and especially Dedetepe which is also a part of the TaTuTa or Turkish wwoofing network. Even though Dedetepe farm does produce olives it could rather be described as a ecovillage with a very international flavor as it is very popular among wwoofers from other European countries. At the time of our visit the team working at Dedetepe included young people from France, Italy, Germany, Denmark, Palestine and of course Turkey. The gallery includes a few photos of Dedetepe; here is the Hamam which of course impressed us coming from Finand, the Sauna-country. Unfortunately we didn’t get to test it. It was hot anyway – which of course for us Finns is not a reason not to go to sauna, but…

The Dedetepe hamam. (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The Dedetepe hamam.

The Italian couple Alessandro and Stefanio where responsible for baking and I tried to make a series of the baking process. Even though they used yeast instead of sour dough they where experienced bakers and used a low dosage of yeast and a long leavening process with the whole process from initially preparing the dough to ready baked bread taking 4 hours. Here is Alessandro with the breads out of the oven.

The bread is out of the oven. (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Alessandro with the bread out of the oven.

Every Friday the whole group goes down to the open market in Kücükkuyu for shopping the weeks vegetables. They have their favorite growers who are known to use traditional cultivation methods and no pesticides. However none of the growers at the market is certified organic. This lady is number one and she gets to sell quite a few baskets of vegetables to Dedetepe every week.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Mohammed receiving the cucumbers from Dedetepe’s favorite vegetable grower.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Abundance of vegetables.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Camtepe – designed by Victor Ananias – is Bugday Association’s education center on the mountain-side above Kücükkuyu.

A few kilometres up the hill is Camtepe, Bugday Associations ecologically built education center.

We also participated in the “Big Jump” to protect European rivers walking up the Mihli river behind Dedetepe to the old bridge with the whole Dedetepe team including people who had just arrived at Dedetepe for a family camp.

Big Jump to protect the rivers. (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Big Jump to protect the rivers at Mihli river.

Watch the gallery slideshow here:

Cazgirlar village and Agrida organic farm

After just one night in Istanbul our trip to Turkey in July 2013 started with a visit to Cazgirlar village in the Bayramiç district, Çanakkale Province. The village has only 50 people and is pretty much as remote as you can get in these parts. Many of the young people have left the village and a lot of houses are in bad shape due to no maintenance for years. It can be picturesque but not so good for living in. New life has been brought to the village by Agrida organic farm which participates in the TaTuTa system of Bugday association. This brings Wwoofers to the farm and village like Luis from Portugal who kindly showed us around the village and fields and pine forests around. We didn’t get to know that much about the farming side of the Agrida but seeing how the milk collection works in the village was very interesting. The atmosphere in the village is nice and it would certainly be worth a larger photography project.

 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The village has a drinking spot for the animals. Many families seem to have 3-5 milking cows.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Next to the mosque and çayhane there is a small building with the villages milk tank. The milk is brought in, weighed and poured into the tank. The volumes are written into the notebook on the chair. A dairy truck fetches the milk.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

In the evening Luis showed us the fields above the village.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

And in the morning we went to the pine-forest on the other side of the village. Luis meditating on a rock.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

There is a lot of wild-life in and around Cazgirlar village. The dung beetle was fun to watch.

 

For the rest of the photos visit the photo gallery or watch the slideshow below.

 

 

 

Tarinoita suomalaisesta luomusta -kirjan julkaiseminen

TSLpieniFIKirjan aineisto on viime viikolla jätetty painoon ja nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta, että kaikki on mennyt hyvin. Kirjan julkistaminen tapahtuu “Lähiruoka ja Luomu” -tapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa. Liittykää Facebook tapahtumaan ja laittakaa sanaa eteenpäin!

https://www.facebook.com/events/421247591299516/ 

Kirjasta on nyt myös laadittu pdf-esite suomeksi ja englanniksi, joita saa mielellään laittaa eteenpäin.

 

Kirjan tekemisen työnkulku kuvien osalta

“Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan tekeminen alkaa olla loppusuoralla, mutta kyllä siinä vielä aika lailla tekemistä on. Työnkulku kuvien osalta – ja toki muutenkin – alkaa vähitellen selvitä – ainakin luulen niin. Lyhyesti kuvattuna se menee tämän kirjan kohdalla näin:

  1. Ensin kuvataan aihetta pari vuotta.
  2. Kuvien käsittelyyn käytän Aperture 3 ohjelmaa, joka on Applen nykyisin niin suosittua Lightroomia vastaava ohjelma (itse asiassa Aperture julkaistiin ensin). Aperturella teen Raw-kuvien käsittelyn ja arkistoinnin. Pääsääntöisesti en tee kuville mitään niin rajua, että Photoshoppia tarvitsisi käyttää.
  3. Taiton suunnittelu ja kuvien valinta. On mahdotonta vain valita parhaat kuvat ja tehdä niistä kirja. Kysymys on kerronnasta, joten kuvia valitsee myös kerronnan näkökulmasta. Kaikki parhaat kuvat eivät pääsekään kirjaan, koska ne ovat kerronnan kannalta irrallisia tai toistavat sitä, mitä jo edellisissä kuvissa on. On valittava sellaisiakin kuvia, jotka eivät yksittäisinä kuvina ole merkittäviä, tai joissakin tapauksissa jokin kuva on kerronnan kannalta niin tarpeellinen, että se on otettava mukaan vaikka se on teknisesti huono. Taiton kuluessa itsestään selvästi kirjaan kuuluneita kuvia joutuu pois ja uusia täytyy etsii arkistosta, jopa “kahden tähden kuvista”, jotta kerronta toimisi. “Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjassa on 260 kuvaa; moni niistä on mielestäni erittäinkin hyvä ja useimmat hyviä, mutta ei suinkaan kaikki. Kirjan taittomalli syntyi valokuvakirjoja selailemalla, ja niistä löydettyjä ideoita mukaillen valitsimme melko yksinkertaisen taittomallin, jossa esimerkiksi eri kokoisia kuvia olisi rajoitettu määrä. No, taitaa niitä lopulta olla lähes 20 eri kokoa.
  4. Taittovaiheessa vein kuvat Aperturesta siinä pikselikoossa, kuin ne taittoon tulevat. Se oli sikäli turhaa työtä, että käytännössä kuvat on vietävä kuitenkin viimeistelyvaiheessa uudestaan (vasta silloin tietää, missä koossa ne lopulta ovat taitossa), joten luonnosvaiheessa ne voisi viedä kaikki isoina jpeg-tiedostoina, jolloin niitä voi Indesignissa pyöritellä mielin määrin.
  5. Kun taitto oli lopullinen (eilen?) merkitsin Apertureeen avainsanalla (TSL-kirja) kuvat, jotka tulevat kirjaan, jolloin saan smart-folderina kirjan kuvista oman kansion. Lisäksi merkitsin jokaiseen kuvaan avainsanana sen koon milleinä (esim 565×195 mm kappaleen alkusivun koko aukeaman kuva). Siinä menikin iso osa eilistä päivää, mutta ehdin sentään myös hiihtämään ja saunaan.
  6. Tänään tarkistin vielä kaikkien kuvien säädöt, jotta ne olisivat suunnilleen samalla logiikalla säädetty. Urakka alkoi monitorin kalibroinnilla. Onneksi kuvien säädöt ovat jo pääsääntöisesti kunnossa.
  7. Kuvien terävöittäminen: koska kuvat päätyvät kirjaan ja tulevat painetuiksi eri kokoisina niin terävöittäminen tuntui etukäteen hiukan mystiseltä. Pienempiä kuvia on terävöitettävä enemmän kuin isoja kuvia ja näytöltä ei kuitenkaan voi nähdä, miltä painettu kuva lopulta näyttää. Pienen googlaamisen ja nettiopiskelun jälkeen päädyin asentamaan NIK Sharpener pluginin (maksaa 199$, mutta näyttää toimivan tähän hätään trial versionakin).  Ko plugin tekee terävöittämisen automaattisesti haluttuun tarkoitukseen ja riippuen kuvan koosta. Terävöittäminen on siis tehtävä kuvan koon määrittämisen jälkeen. Lisäksi – vaikka NIK Sharpener toimii myös Aperturella – kuvien massakäsittely toimii vain Photoshopilla. Eli nyt vein kuvat määritellyn kokoisina 300 dpi:n tif-kuvina ulos Aperturesta kansioihin. Tämän jälkeen tein massaterävöityksen (ohje löytyy NIK Sharpenerin manualista) Photoshopilla – kuvat säilyvät edelleen tiffeinä, eli periaatteessa mitään dataa ei olla vielä hävitty kuvista tässä vaiheessa paitsi siltä osin kun kuvia on pienennetty.
  8. Viimeistään nyt on poistettava tai siirrettävä muualle talteen ne kuvakansiot, joista kuvat on haettu Indesign taittoon. Indesignista katsottuna jokaisen kuvan vasempaan ylänurkkaan tulee kysymysmerkki eli linkitetty kuva on hukassa. Seuraava urakka, joka on vielä edessä, onkin kunkin kuvan linkittäminen uudestaan – tässä tapauksessa lopulliseen terävöitettyyn ja oikean kokoiseen tif-kuvaan (tämä vaihe olisi helpompi, jos kansiot ja kuvien tiedostonimet olisivat täsmälleen samat). Kuvat tulevat siis taittoon siinä pikselikoossa kuin ne on taitossa käytössä. Samalla kun käyn kappaleiden kuvat läpi, korvaan myös tekstit lopullisilla korjatuilla ja oikoluetuilla teksteillä ja tarkistan, että taitto on kaikin puolin ojennuksessa. Eli tähän menee vielä muutama ilta tulevalla viikolla
  9. Kun koko taitto on lopulta valmis painoon, tulee vielä värimuunnos. Kuvat tulevat kamerasta RGB-kuvina ja säilyvät sellaisina koko työnkulun. Kuitenkin painoa varten ne on muunnettava CMYK-kuviksi. CMYK-profiili on pyydettävä painolta ja asennettava koneeseen Indesignin käytettäväksi. Tätä pähkäilin jo aikaisemmin, mutta tulin siihen ymmärrykseen, että ei ole mitään syytä tehdä kuvien CMYK-muunnosta erikseen aikaisemmassa vaiheessa esimerkiksi Photoshopissa, vaan Indesign osaa sen tehdä täysin yhtä hyvin. Eli CMYK-muunnos tapahtuu, kun Indesignista tehdään lopullinen painovalmis pdf-tiedosto painolle.
  10. Tämä ei liity kuviin, mutta koska kirjasta tulee erikseen suomen ja englanninkieliset laitokset, tulee siitä vielä hiukan lisäharrastusta. Käytännössä molemmat kieliversiot  painetaan samalla kertaa vain tekstilaattaa vaihtaen. Tiedoston on siis oltava takuuvarmasti tekstejä lukuunottamatta sama. Kaikki suomenkieliset tekstit on Indesignissa omassa layerissa ja englanninkieliset tulevat omaansa. Valitsemalla kumpi layeri on näkyvissä, syntyvät eri kieliversiot. Käytännössä kopioin suomenkielisen layerin ja korvaan kopiossa suomenkielisen tekstin englanninkielisellä. Eli aika paljon käsityötä tulee vielä tästäkin.

Eli mielenkiintoista, mutta aika työlästä on kirjan tekeminen! Viisaammat ja kokeneemmat saavat mielellään kommentoida työnkulkua ja valintoja – ja tietysti muutkin!

Tässä vielä esimerkkinä yhden kappaleen aloitussivu. Kappaleiden aloitussivuja on kolmea tyyppiä: koko aukeaman kuva, 3/4-aukeaman kuva ja yhden sivun kuva + pienempi kuva toisella sivulla.

Kuvankaappaus 2013-2-24 kello 22.38.58

 

 

Ja samasta kappaleesta yksi aukeama.

Kuvankaappaus 2013-2-24 kello 23.28.01

 

 

 

 

Kuvausta luomusikalassa

Viime viikolla kävimme Ulvilassa kuvaamassa Levonpellon luomusikalassa, joka on Pajuniemen uusi luomusianlihantuottaja. Joidenkin naapureiden valitusten takia uuden sikalan rakentamiseen ei ole saatu lupaa, joten vanhasta sikalasta on kunnostettu toimiva luomuyhdistelmäsikala. Yksi ensikko olikin ryhtynyt poikimaan juuri sopivasti vierailuamme varten ja ennenkuin lähdimme oli 14 pientä porsasta päässyt maailmaan.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Kuvausolot olivatkin aika vaativat. Ensimmäisen puoli tuntia linssi oli koko ajan niin huurussa, ettei kuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Lisäksi valoa ei ollut kauheasti sinänsä hyvästä valaistukesta huolimatta ja pidinkin kameran ISO arvon 1600:ssa ja kuitenkin valotusajat olivat pitkän puoleisia ja kuvat ovat liike-epäteräviä joko kameran tai kohteen tai molempien liikkeestä johtuen. Luomuehtojen vaatimista suurista ikkunoista tuli sen verran valoa sisään, että valkotasapainon säätäminenkin tuntuu aika haastavalta. Kuitenkin yli 400 kuvan materiaalista löysin mielestäni onnistuneitakin otoksia…

Ikähaitarin toisessa päässä on tämä sikalan eläkkeellä oleva karjuherra, joka torahampaistaan huolimatta oli varsin ystävällinen otus. Leveyttä herralla on sen verran, että normaalin oven karmit taitaisivat jäädä niskaan. Poseeraus tilan isännän kanssa.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

 

 

 

 

Lampaita ja Herefordeja Isnäsissä

Tänään lähdimme kohti Isnäsiä kuvaamaan. Kesällä kuvasimme Södra Rönnäsin lampaita laitumella, nyt kuvasimme uuhia Samuli Närin “kasvihuone”-lampolassa. Siitä tässä muutama kuva.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Kävimme myös jouluruokaostoksilla Labbyn puodissa ja kuvasin samalla pihapiiriä ja karjaa jaloittelutarhoissa.

Lopulta poikkesimme vielä Malmgårdin joulumarkkinoilla, jossa tapasimme nuoren isännän Henrik Creutzin.

Photos for the photo exhibition 4

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Organic salad grown at Ikaalisten Luomu.

We will hold a 1-day photo exhibition at the Farmers Market (Maalaistentori) at “Kellohalli” in Helsinki putting up some 15 photos. I’ve shown a few candidates in the previous posts and here is one more. I took this photo at Ikaalisten Luomu (Organics of Ikaalinen) which is probably the biggest organic greenhouse in Finland. Quite a few salads in the room.

 

 

 

Please preorder our book “Tales of Organcs in Finland” here.

Kuvia valokuvanäyttelyyn 3

Pienimuotoinen valokuvanäyttely tulee huomenna Elonkehrä Markkinoille Espoon Steinerkoululle Olariin. Toinen näyttely tullee Joulu Maalaistentorille Teurastamon Kellohalliin 16.12.2012.

Tässä yksi viimevuotinen kuva Juvan Muumaan navetasta. Lehmät odottelevat pääsyä aamulypsylle.

Juvan Muumaan kuvia lisää täällä.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Juvan Muumaa

 

“Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan ennakkotilaus täältä.

Kuvia valokuvanäyttelyyn 2

Ensimmäinen versio näyttelystä on muotoutumassa ruokahuoneen seinälle, tosin taitaa jäädä nyt hiukan kesken, kun iltapäivällä tulee lähtö Ifoamin seminaariin Frankfurtiin.

Tässä toinen kuvaehdokas: kukkiva pellava Nybyn tilalta Espoossa. Aika herkkä…

Nybyn tilalta lisää kuvia täällä.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

“Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan ennakkotilaus täältä.

Kuvia valokuvanäyttelyyn

Mielessä alkaa kehittyä ajatus valokuvanäyttelystä teemalla “Tarinoita suomalaisesta luomusta”. Ehkäpä sitten keväällä kirjan julkistamistilaisuuden yhteydessä tai aikaisemminkin pienimuotoisina pop-up -näyttelyinä sopivissa tilaisuuksissa. On siis valittava 15-20 näyttelykuvaa. Ainakin pop-up näyttelyihin voi käyttää noin A3 kokoisia kehyksiä ja omaa Canon Pixma 9500 tulostinta. Yritän julkaista blogissa yhden harkinnassa olevan kuvan päivässä, jos ei muutakaan postattavaa ole. Saa kommentoida tai tykätä facebookissa. Kuvaa klikkaamalla pääsee Luomukuvagalleriaan, jossa kuvia on sitten enemmänkin. Tässä ensimmäinen.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

“Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan ennakkotilaus täältä.

Kukkolankosken Luomu: maisemanhoitoa Torniojoella

Elo-syyskuun vaihteessa teimme retken Pohjanmaan kautta Tornioon ja vierailimme kuvaamassa Ikaalisten Luomussa, MiNatur luomukaupassa Seinäjoella, Karin luomutilalla Lehtimäellä, Greenfinnsillä vetelissä, Sundmannien tilalla Pedersöressä, Holmqvisteilla Kokkolassa ja lopulta Kukkolankoskella Torniossa. Näitä kuvia on jo nähtävissä luomukuvagalleriassa. Kukkolankoskella tuli valotettua niin monta ruutua, että olen vasta tällä viikolla ehtinyt lopulta käydä kaikki kuvat läpi.

Kukkolankoskella Petri Leinonen ja Jaana Väisänen pitävät luomulampaita ja hoitavat Kukkolankosken pusikoituvaa maisemaa. Kerromme tarkemmin heidän toiminnastaan Luomusalongin puolella myöhemmin, mutta alla muutama valikoitu kuva. Samalla kävimme katsomassa siian lippoamista Kukkolankoskessa. Lippoaminen ja siikojen jakaminen paikallisten sukujen kesken tapahtuu edelleen niinkuin kuningas on määrännyt 1700-luvulla. Petrikin on sukunsa kautta siikaosakas ja pääsee vuorollaan lippoamaan ja jakamaan saalista. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan ollut mukana kun syyspoikivat lampaat pitivät kiireisenä.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Karitsat pääsivät Jaanan syliin.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Lampaat ja lampaiden isäntä Petri Tornionjoen komeissa rantamaisemissa.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Kukkolankoskelta löytyvät myös Puutarha Kankaanrannan luomutomaatit.

Fishing in the traditional "lippo" way at Torniojoki. (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Lippomies Kukkolankoskella.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Päivän päätteeksi Kukkolankosken siiat jaetaan vanhan perinteen mukaan.

 

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Kukkolankosken luomun olkipaalieristeinen lampola on mitoitettu enimmillään 230 uuhelle.

 

Tilaa “Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirja ennakkoon täältä.