Kukkolankosken Luomu: maisemanhoitoa Torniojoella

Elo-syyskuun vaihteessa teimme retken Pohjanmaan kautta Tornioon ja vierailimme kuvaamassa Ikaalisten Luomussa, MiNatur luomukaupassa Seinäjoella, Karin luomutilalla Lehtimäellä, Greenfinnsillä vetelissä, Sundmannien tilalla Pedersöressä, Holmqvisteilla Kokkolassa ja lopulta Kukkolankoskella Torniossa. Näitä kuvia on jo nähtävissä luomukuvagalleriassa. Kukkolankoskella tuli valotettua niin monta ruutua, että olen vasta tällä viikolla ehtinyt lopulta käydä kaikki kuvat läpi.

Kukkolankoskella Petri Leinonen ja Jaana Väisänen pitävät luomulampaita ja hoitavat Kukkolankosken pusikoituvaa maisemaa. Kerromme tarkemmin heidän toiminnastaan Luomusalongin puolella myöhemmin, mutta alla muutama valikoitu kuva. Samalla kävimme katsomassa siian lippoamista Kukkolankoskessa. Lippoaminen ja siikojen jakaminen paikallisten sukujen kesken tapahtuu edelleen niinkuin kuningas on määrännyt 1700-luvulla. Petrikin on sukunsa kautta siikaosakas ja pääsee vuorollaan lippoamaan ja jakamaan saalista. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan ollut mukana kun syyspoikivat lampaat pitivät kiireisenä.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Karitsat pääsivät Jaanan syliin.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Lampaat ja lampaiden isäntä Petri Tornionjoen komeissa rantamaisemissa.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Kukkolankoskelta löytyvät myös Puutarha Kankaanrannan luomutomaatit.

Fishing in the traditional "lippo" way at Torniojoki. (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Lippomies Kukkolankoskella.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Päivän päätteeksi Kukkolankosken siiat jaetaan vanhan perinteen mukaan.

 

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Kukkolankosken luomun olkipaalieristeinen lampola on mitoitettu enimmillään 230 uuhelle.

 

Tilaa “Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirja ennakkoon täältä.

Kuhaa

Tällä kertaa en päässyt kalatiskin ohi, mutta lohen jätin kuitenkin tiskiin. Kauppakärryyn siirtyi kaksi kertaa kalliimpaa kuhaa. Ongelmana onkin, että lohi on niin halpaa, että kaikki muu tuntuu kohtuuttoman kalliilta. Joskus tulee ostettua silakkaa, mutta ei sitä kovin usein viitsi laittaa. Joskun on tullut ostettua haukea, mutta se on kyllä onnettoman mauton kala. Ahven on maultaan ok, mutta syötävän osuus kokonaisuudesta jää aika pieneksi. Jotenkin ahven kuuluu kesään, mutta ei keittiöön. Ulkomaankalat pitää varmaamkin jättää tiskiin – niillä ei varmaankaan ole mitään tekemistä kestävän kalastuksen kanssa.

Siis kuhafilettä – ymmärtääkseni tämä on kotimaista kalaa, johon ei liity sen kummempia eettisiä tai muita ongelmia. Paitsi tyttären mielestä, joka uhkaa ryhtyä vegaaniksi… Kuhalle tavanomainen Dubain punainen kalamauste ja ruususuola.

Jälleen siitaketta – sitä sai tavanomaista halvemmalla Sellon Cittarista, joten pari rasiaa tarttui mukaan. Siitake meni riisin joukkoon.

Sen sijaan kuhan päälle laitoin kerroksen lievästi paistettua sipulia ja sitten lievästi paistettua herkkusientä ja kermaa. Tässä olisi hyvin voinut käyttää kasviskermaa, mutta jääkaapissa sattui olemaan oikeata luomukermaa. Kasviskermaa ei luomuna olekaan.

Vuoka kävi uunissa kypsymässä …

ja riisiä…

Lohimedaljonki

Pitemmittä puheitta: lohimedaljonki risoton kanssa. Mausteiden paistamisesta innostuneena laitoin tavanomaiset kalamausteet pannulle paistumaan ennen kalaa, mutta ei se tainnut toimia. Ainakin ne antavat enemmän makua, kun ne ripottelee suoraan kalalle.


Lohta itsenäisyyspäiväksi

Äitikin on kylässä – jatkaakseen matkaa huomenna lentökentälle ja Englantiin. Itsenäisyyspäivän kunniaksi tarjotaan lohta, jonka laittamiseen myös äiti osallistuu – vaimo laittaa juurekset vuokaan.

Kala on terveellistä ja sitä pitäisi syödä kerran viikossa. Ongelma on vain, mitä kalaa? Varmaan mitä vain, mitä on itse kalastanut lähivesiltään -tietysti olettaen, ettei sen takia ole ajeltu autolla tai moottoriveneellä kovinkaan pitkälle. Tai kaupastakin ostettuna kotimainen luonnonkala merilohta lukuunottamatta. Mutta ylipäänsä kalastetun luonnonkalan ongelma on, että se on monellakin tavalla luonnon kannalta kestämätöntä. Nykyiset valtavat kalasaaliit ovat valtamerten ryöstökalastusta – mitä useimmiten vielä tuetaan. Kalakannat ovat häviämässä ja sen ekologisia vaikutuksia ei varmaan täysin tiedetäkään. Yhtenä esimerkkinä on tonnikala, joka sushi-villityksen levitessä ympäri maailmaa on johtanut tonnikalan lähes hävittämiseen maailman vesistä – viimeksi Välimerestä. Lisäksi on tietysti kysymys delfiinien jäämisestä kiinni ajoverkkoihin ja hukkumisesta. Tästä syystä onkin kehitetty kestävän kalastuksen sertifiointi-järjestelmä (Marine Stewardship Council). MSC sertifioituja tuotteita on tiettävästi Suomenkin kaupoissa joitakin tarjolla, mutta itse en ole niitä vielä havainnut.

Kokonaan toinen kysymys on sitten viljelty kala. Hiukan ristiriitaisesti luonnonkala ei voi olla luomua, mutta viljelty kala voi. Siis jos se on tuotettu ympäristöä kuormittamatta luomurehulla ja ilman väriaineita, antibiootteja ja hormoneja. Luomukalaa ei Suomessa ole markkinoilla, mutta muualla Euroopassa sitä löytyy. Suomessa kirjolohi aiheuttaa 2-3% vesistöjemme typpi- ja fosforipäästöistä, mutta pistekuormituksena kalankasvatuksen rehevöittävä merkitys on todella merkittävä. Valitako siis suomalaista vai norjalaista kasvatettua lohta? Kysymys on kai lähinnä siitä haluaako rehevöittää Itämerta vai Atlanttia. Usein ajattelen kyynisesti, että Atlantti on suuri ja sitäpaitsi kauempana. Valinta on vaikea, enkä oikein tiedä mikä olisi oikein. Hiukan kalankasvatuksen ympäristövaikutusten pohdintaa täällä.

Joka tapauksessa tässä se on: kirjolohifile – vai oliko tämä Norjan lohta – en edes muista kumpaa ostin.

Tässä sitten lohi ennen uuniin menoa. Niinkuin näkyy, hiukan estetiikkaakin on harrastettu. Lohen lisukkeina herkkusientä, sipulia, ruusukaalia ja punajuurta. Fileeseen on tökitty valkosipulin kynnen suikaleita ja päälle siroteltu murskattua merisuolaa, punaista Dubaista ostettua “Fish Masalaa” – johon liittyy oma tarinansa – ja vielä Labbyn Tillin tallin kalamaustetta ja päällimmäiseksi luomukauralesettä (Myllärin Luomu). Ja kaiken päälle 2 dl GoGreen ruokakermaa.

Seuraavassa kuvassa lopputulos. Kalan päälle levitetty kerma on edelleen valkoista. Olisi varmaan pitänyt muistaa laittaa kiertoilmauuni päälle niin se olisi saattanut antaa enemmän väriä pintaan. Taustalla uunijuurekset ja taaimmaisena riisi, joka on valmistettu samalla taktiikalla kuin risotot aikaisemmin, mutta ilman lisukkeita mausteita lukuunottamatta.

Viininä tarjottiin valkoista Baron Heyl Estate Rieslingiä– luomua tietenkin – jota saa noin kympillä Alkosta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.