Latvia

Latvia on meille suomalaisille huomattavasti vähemmän tuttu maa kuin Viro, mutta varmasti yhtälailla tutustumisen arvoinen. Olen käynyt siellä työn puolesta joitakin kertoja ja nyt taas syyskuun puolessavälissä. Tuosta työasiasta on toinen postaus perunatärkkelyssivustolla. Seuraavassa hiukan muita reissulla otettuja kuvia.

Ensin kuitenkin pari työaiheista otosta:

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Täällä tapahtuu tärkkelysperunoidenn pesu. Vastavalo ja työntekijä ovensuussa luo aika onnistuneen tunnelman.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Latvialaisilla suurilla luomutiloilla on varsin uuttakin kalustoa suomalaisia Valtra-traktoreita myöten. Tässä kuitenkin traktorikuski odottaa kuormaa Belaruksen nokalla istuen.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Latvia on Viron tapaan Suomeakin lättänämpi maa, mutta Gaujan kansallispuistoalueelta löytyy mäkiä ja harjujakin. Rannikon Via Baltican varrella olevat metsät ovat meikäläisittäin tutun näköistä havupuumetsää, mutta sisämaassa lehtimetsät ovat tyypillisempiä.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

SIguldan uusi linna näytti olevan hääparien susoiossa ja vanha Volga oli päässyt käyttöön. SIninen ei kuulemma ole alkuperäinen tehdasväri…

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tammi Siguldan linnan pihalla.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hiukan myöhemmin syksyn värit olisivat varmasti olleet parhaimillaan, mutta tästäkin löytyy mielenkiintoista “tekstuuria”.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Riikan kauppahallit ovat ehdottomasti vierailun arvoisia, eikä kuvaaminen näyttänyt porukkaa liiemmin haittaavan….

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Halleja on neljä rinnakkain ja ulkopuolella oleva torialue päälle. Kannattaa varata aikaa – meillä oli tunti ja ehdittiin hät’hätää juosta paikka läpi keskikäytäviä pitkin.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

… vaikkei se välttämättä hymyilyttänytkään.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Luomu ei hirveästi näkynyt, mutta tässä myytiin luomuleipomotuotteita.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hyviä ravintoloita Riikassa riittää. Tässä ollaan latvialaista ruokaa tarjoilevassa Valtera’ssa.

 

Related Images:

Cazgirlar village and Agrida organic farm

After just one night in Istanbul our trip to Turkey in July 2013 started with a visit to Cazgirlar village in the Bayramiç district, Çanakkale Province. The village has only 50 people and is pretty much as remote as you can get in these parts. Many of the young people have left the village and a lot of houses are in bad shape due to no maintenance for years. It can be picturesque but not so good for living in. New life has been brought to the village by Agrida organic farm which participates in the TaTuTa system of Bugday association. This brings Wwoofers to the farm and village like Luis from Portugal who kindly showed us around the village and fields and pine forests around. We didn’t get to know that much about the farming side of the Agrida but seeing how the milk collection works in the village was very interesting. The atmosphere in the village is nice and it would certainly be worth a larger photography project.

 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The village has a drinking spot for the animals. Many families seem to have 3-5 milking cows.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Next to the mosque and çayhane there is a small building with the villages milk tank. The milk is brought in, weighed and poured into the tank. The volumes are written into the notebook on the chair. A dairy truck fetches the milk.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

In the evening Luis showed us the fields above the village.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

And in the morning we went to the pine-forest on the other side of the village. Luis meditating on a rock.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

There is a lot of wild-life in and around Cazgirlar village. The dung beetle was fun to watch.

 

For the rest of the photos visit the photo gallery or watch the slideshow below.

 

 

 

Vuodenvaihde Kolilla

Vietimme taas viikon Kolilla, tällä kertaa vuokramökillä Jerolla. Poikien kanssa rämmimme joka päivä kameroiden kanssa maastossa, vaikka maisema oli hyvin harmaavoittoinen koko viikon ja pakkasta 20 asteen molemmin puolin.
Ensimmäiseltä päivältä näkymä Ukkokolilta Pieliselle, jonka saaret häviävät harmauteen.

Saman päivän illalta on näkymä Jero-järveltä kuutamossa. Kivet törröttävat jäästä.

Vuoden ensimmäisenä päivänä kävelimme Herajärven reitiltä tutulle Ryläykselle, josta kuva puuvajasta ja yöllisestä kuutamosta. Paluumatkalta ei juuri kuvia tullut kun kun meni pilveen ja rämmittiin pimeässä metsässä takaisin. Onneksi oli Chili-koira mukana.

Toisena päivänä kuvattiin Pielisen jäällä

ja komantena mentiin Kiviniemeen, Herajärven eteläkärkeen etsimään kuvattavaksi koivikkoa. Kuvassa kuitenkin jäätyneitä pihlajanmarjoja.

Vaaralanaholta etsittiin taas koivikkoa kuvattavaksi ja käytiin katsomassa Ollilan pistoaitaa.

Viimeisenä päivänä kahlattiin Mäkränaholle ja jälleen Ukkokolille. Keli edelleen yhtä harmaa kuin ensimmäisellä käynnillä.

Lisää kuvia tältä reissulta.