Luomumuffinsit

Googlasin englanniksi “Muffins recipe” ja valitsin ensimmäisen sivuston “Top 10 Best Muffins Recipes” ja valitsin mustikkamuffinsin, koska siinä nimiraaka-aine voisi olla kotimainen. Resepti ja ohje englanniksi siis tässä. Ohjeessa on tietysti kuppeja ja unsseja; alla olen laskenut ne tutummiksi mitoiksi.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

4,7 dl vehnäjauhoa (tässä tapauksessa olen käyttänyt Riihipuodin luomuspelttijauhoa)
1 ruokalusikallinen leivinjauhetta (Latvialaisen Aloja Starkelsenin kehittämä luomuleivinjauhe – tätä on turha hakea kaupasta)
½ teelusikallista suolaa (ruususuolaa)
1 luomumuna
runsas 2 dl sokeria (Danisco luomu)
60 g sulatettua luomuvoita (Juustoportti)
ohjeen mukaan vajaa 3 dl hapankermaa, mutta käytin 2 dl luomukermaviiliä (Arla Ingman – ei ehtinyt kuvaan)
ohjeen mukaan vajaa 3 dl mustikoita, mutta käytin 200 g Pakkasmarjan kotimaisia pakastemustikoita (ei luomua)

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ensin kananmuna vatkataan ja sitten lisätään sokeri ja taas vatkataan.Vatkaamisen tarkoitushan on saada taikinaan ilmakuplia.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Sekoitetaan jauhot, leivinjauhe ja suola ja sihdtaan. Taas on tarkoitus saada taikinaan ilmaa. Samasta syystä tietysti käytetään leivinjauhetta.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Mustikat sekoitetaan jäisinä jauhoihin.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kananmuna-sokeri vatkos lisätään jauhoihin ja sekoitetaan varovasti lastalla, etteivät mustikat rikkoonnu.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kahdellla lusikalla taiteillaan taikinaa muffinsivuokiin.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ohjeen mukaan paistoaika 175 asteessa olisi 25-30 min, mutta minulla meni 35 min. Istuin uunin vieressä katsomassa, missä vaiheessa leivinjauhe alkaa vaikuttaa. Silmämääräisesti nouseminen alkoi 12 minuutin kohdalla.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Valmiit muffinsit on otettu uunista.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Jäähtymään ritilälle.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hyvää oli. Vaikka resepti on amerikkalainen, muffinsit eivät ole liian makeita.

Turkkilaista munakasta

Taas vaihteeksi ollaan Turkish Cookery kirjan äärellä ja vuorossa on munaka jugurtin kanssa eli Yogurtlu Yumurta.

Koska on melkein pääsiäinen kananmunat tyhjennetään tavanomaisesta poikkeavalla tavalla eli puhaltamalla. Munat ovat tietenkin luomua – niinkuin noin 8% Suomessa syötävistä kananmunista. Siis euroissa laskettuna, mikä tarkoittaa, että kappaleissa laskettuna osuus on paljon pienempi. Kananmunat osoittavat, että jokin osa kuluttajista on valmis maksamaan tuotannon eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä merkittävän lisähinnan. Mielikuva kanojen kärsimyksestä häkeissä ei innosta syömään.

Resepti on 6 kananmunaa, 60 grammaa voita, suolaa, pippuria, 2-3 valkosipulin kynttä, 250 g jugurttia ja puoli kahvilusikallista paprikajauhetta.

2 ruokalusikallista voita sulatetaan pannulla ja kaadetaan munat päälle paistumaan miedossa lämmössä muutaman minuutin. Samaan aikaan 1 ruokalusikallinen voita sulatetaan minikattilassa ja paprikajauhe lisätään siihen.

Kuten kuvasta näkyy, lisään myös murskatun valkosipulin voin ja paprikan joukkoon, mutta kuten ohjetta eteenpäin lukemalla huomaan, valkosipuli pitikin sekoittaa jugurttiin.

Jugurtti on ns turkkilaista jugurttia, kuvassa lusikoituna vihreään kulhoon.

Valkosipuli siis pitikin laittaa jugurtin joukkoon, joten kuorin pari isoa kynttä vielä ja murskaan ne jugurttiin ja sekoitan. Ateriaan kului siis 5 isohkoa kynttä, eli melko paljon. Suolaa ja pippuria en muistanut laittaa. Suolan otin pöytään, mutta en muistanut sitä laittaa sittenkään, joten ilmeisesti sitä ei kaivattu.

Paistetut munat nostettiin lasiastiaan, jugurtti levitettiin sen päälle ja maustettu voi lopuksi. Lisäksi paahdettiin Samsaran ruisvuokaviipaleita. Itse laitoin munakasta leivän päälle – sopii loistavasti yhteen. Kolmeen pekkaan munakas meni kuin kuumille kiville 12 v tytät mukaan luettuna. Jugurttikin lusikoitiin tarkkaan lopuksi suuhun – hyvää oli.

Luomua olivat siis kananmunat, valkosipuli ja paprikajauhe. Turkkilainen jugurtti oli tavanomaista.

Paistettua silakkaa

Tänään Cittarin kalatiskissä oli fileoitua silakkaa, joten otin sitä 500g ainaisen lohen välttämiseksi. Taas kalaa, jonka ekotaseeseen ei tada liittyä mitään negatiivista – hyvä vaan että sitä revitään Itämerestä ylös niin poistuu ravinteita samalla. Palvelutiskillä tytön nimi olikin Minkkinen, josta tuli mieleen, että suurin osa silakasta taitaa mennä minkinrehuksi. En kuitenkaan ääneen sanonut mitään.

Kotona rupesin ensin hakemaan jonkinlaisen silakkalaatikon tai uusisilakan ohjetta paistamisen välttämiseksi, mutta koska kello oli jo yli kahdeksan ei aikataulullisesti paistamiselle löytynyt vaihtoehtoa. Otin kaksi syvähköä lautasta vierekkäin. Toiselle rikoin kaksi luomukananmunaa ja toiselle tein vapaamuotoisen seoksen luomukauraleseestä, punaisesta kalamausteesta, Tillintallin kalamausteesta, mustasta pippurista ja merisuolasta.

Silakat tietysti uitin ensin kananmunassa, sitten pyörittelin jauhoseoksessa ja lopulta paistoin öljyssä. Paistetut kalat ladoin lievällä lämmöllä olevaan hotpottiin odottamaan. Lopulta paistoin pari isoa viipaloitua herkkusientä.

Vaimo oli sillä aikaa laittanut uuniin pellillisen halkaistuja perunoita. Uuni taisi olla hiukan liian kuuma.

Lopulta kaiken päälle sopi jugurttikastike, jonka reseptiä en rupea tässä kertomaan, koska en sitä tiedä. Sekin oli vaimon tekemä jo edelisenä päivänä.

500 g oli neljään pekkaan hiukan liikaa, joten ateriasta jäi vielä leivän päälle laitettavaa.

Tofua ja Haloumia pastan kanssa

Tuossa välissä oli matkaa ja flunssakuumetta, mutta viimeksi syntyi myös pari risottoa, joita en jaksanut raportoida. Ensin ihan peruskasvisrisotto, jonka kanssa oli uunilohta ja sitten tofu-haloumi-risotto. Ihan onnistunut. Tässä on samaiset tofu ja haloumi kasvisten kanssa ja tarjoiltuna pastan kanssa. Eli nuo kasvikset paistoin kevyesti. munakoison taas itketin, kuivasin ja paistoin ja tofun paistoin lisäten loppuvaiheessa tamaria. Ei mitään sen ihmeempää ruoanlaiton tai kuvaamisenkaan osalta. Kuvausjärjestely suunnilleen sama kuin viimeksi: orjasalama oikella puolella pöydällä, pääsalama kameran päällä.



Kotimaista ahventa

Kalasta puheen ollen, lohta on helppo laittaa, mutta muuten kalaruoat tuppaavat aiheuttamaan hankaluuksia. Niin nytkin. Cittarissa oli komean näköisiä puhdistettuja kotimaisia ahvenia, joten päätin että onhan niitä nyt kokeiltava. Sitä paitsi kotimainen ahven ei ole viljelty eikä uhanalainen, joten sen syöminen on kestävällä pohjalla, vaikkei sillä mitään MSC sertifikaattia olisikaan. Meitä oli vain kolme kotona, joten kolme ahventa olisi sopiva – painoakin yhteensä yli 600 g.

Koska ne olivat niin komean näköisiä, päätin, että laitan ne kokonaisina. Mielikuva oli jokin välimerellisessä keittiössä laitettu kokonainen kala, pannulla tai uunissa paistettu. Päätin, että uuni on turvallisempi, kalan paistamisesta voi tulla melkoinen sotku, jos se onnistuu tarttumaan pohjaan. Selaisin muutamasta kirjasta reseptejä ja tulin siihen tulokseen, että laitan kalan sisään mausteet – merisuolaa ja taas sitä dubailaista/intialaista kalamaustetta – ja kuten jossakin reseptissä ehdotettiin – juustoa. Vuokaan laitoin hiukan rasvaa, jottei kala tartu pohjaan. Uuni 225 asteeseen ja kalat uuniin. Kerran valelin kalat kuumalla vedellä.

Kuvaamisesta sen verran, että nyt tuli investoitua siihen uuteen salamaan. Salaman huutaaminen huuto.net’istä ei onnistunut eli tarjolla olleen 420EX:n hinta alkoi karata käsistä, eikä se sitä paitsi salamana ole aivan sitä mitä olin etsimässä. Meillä oli tänään työn puolesta pieni tuotekuvausprojekti – josta toinen postaus – joten tuntui perustellulta käyttää salamaan hiukan rahaa – ehkä se tulee vielä maksetuksi. Päädyin siis 580EX II:een, koska vain se on mahdollista kytkeä ostamaani radiolähettimeen eli siinä on myös johtoliitäntä. Ko liitäntää en kuitenkaan onnistunut tekemään eli johto oli ilmeisesti väärä, joten harjoittelin salaman käyttöä orjana vanhan 580 EX:n kanssa. Nämä kalakuvat on otettu niin, että orjasalama on matalalla – siis pöydällä – ja isäntä on kameran päällä, mutta suunnattuna kattoon. Ruoanlaiton ja kuvaamisen yhdistämisessä on se vaikeus, ettei hirveästi ehdi kuvaamiseen keskittyä, koska ruokaakin on laitettava. Orjasalaman pidin pöydän tasolla sillä ajatuksella, että matalalta tuleva valo korostaisi hyvin kalan pintaa. Ehkä niin onkin. mutta vertailevaa kuvaa eri järjestelyllä ei tullut otettua, joten vaikea sanoa.

Lisukkeeksi tyypillinen risotto kutakuinkin samalla tavalla kuin “nopea risotto” 19.1., mutta nyt joukkoon meni myös porkkanaa – sekin hiukan paistettuna.

Juuston laittaminen kalaan ei ehkä ollut hyvä ajatus – kuten kuvasta näkyy se on vain sulanut ja levinnyt pannulle.

Kaunis pää ??

Joka tapauksessa kala oli kypsä ja ihan hyvää, mutta hiukan kehittämisen varaa tässä kalan laittamisessa on. Tytär 12v rupesi taas puhumaan kasvissyöjäksi ryhtymisestä – taitaa olla merkki siitä, ettei ruoka oikein maistunut. Tietysti myös siitä, että tällaisen lohta pienemmän kalan lihojen ronkkiminen pään, nahan, ruotojen ja selkärangan joukosta ei tunnu mielyttävän. Yllättävän huono siinä on tuo saantoprosentti.

Makaronia ja nakkeja

Nyt mennään melkein pikaruoan puolelle. Kuvausasetuksetkin ovat edelleen samat kuin eilen, eli ei mitään parannusta siinäkään. Olen huutanut yhtä Canonin 420EX salamaa huuto.net’issä – katsotaan saanko sen tällä viikolla, niin pääsen hiukan kehittämään sitä puolta.

Luomupastaa (tricolore), Pajuniemen luomunakkeja ja haudutettua luomuparsakaalia.

Vihannesten haudutuksessa täytyy muistaa – kuten olen oppinut – ettei hauduta liian pitkään. Vihannekset eivät saa olla liian pehmeitä, joten 5 minuuttia riittää kattilan reiällisessä yläosassa (onko sillä nimikin?)

Pastan keittoon ei liity mitään kovin ihmeellistä. Jätän sen mielellään hiukan al denten puolelle – ei ainakaan saa mennä liian pehmeäksi (sekään). Kun vesi on kaadettu pois lorautan hiukan Virgino rypsiöljyä ja sekoitan.

Pajuniemen luomunakit ovat ainakin pääkaupunkiseudulla melko hyvin kaupoissa saatavilla. Otan niitä yleensä paketin jääkaappiin, niin saa jotain ruokaa laitettua tällaisena laiskempanakin päivänä.

Eli nakit pannulle ja paistumaan. Yksinkertaista ja nopeaa.

Köfte eli lihapulla

Taas on Turkish Cookery -kirja käytössä ja reseptinä Kuru Köfte eli “kuiva lihapulla”. Resepti on seuraava:

750 g jauhelihaa (pitäisi tietysti olla lammasta, mutta tällä kertaa käytän nautaa – luomua tietysti)
100 g kuivaa leipää
2 kananmunaa
2 sipulia
4 ruokalusikallista vehnäjauhoa (ei tarvitse olla valkoista – käytin sämpyläjauhoa)
mausteena kumina ja mustapippuri
suolaa maun mukaan

Valkosipulia reseptissä ei ollut, mutta pari kynttä meni kuitenkin. Kuminan unohdin, mutta käytin “Seasoned Pioneers” sarjan berberimausteseosta (luomua) ja mustapippuria.
‘Kuru köfteä’ googlaamalla löytyy lukematon määrä turkinkielisiä resepti- ja blogisivustoja, joten ruokalaji taitaa olla aika suosittu. Yhden reseptin löysin englanniksikin, mutta se oli täsmälleen sama kuin kirjassani.
Valokuvauspuoli on tässä sen verran kehittynyt, että salama on saatu pois kameran päältä eli olen hankkinut siirtojohdon. Salama on omalla jalustallaan pöydällä etuviistossa kameraan nähden. Osassa kuvista salama tähtää kattoon, osassa hajottajan läpi suoraan kohteeseen. Olisi pitänyt ottaa siitäkin kuva, mutta en jaksanut hakea toista kameraa – ehkä ensi kerralla. Asetelma on hiukan vaarallinen, koska jos kameraa siirtää liian kauas, kaataa se salamajalustan. Lähetin tai orjasalama olisi turvallisempi. Edelleen salamia on vain yksi, joten en tiedä jalostaako tämä salamakuvauksen laatua kovin oleellisesti.

Joka tapauksessa projekti alkaa liottamalla leipää vedessä. Ohjeen mukaan leivän kuoria ei käytetä, mutta siitä minä en ole koskaan välittänyt – syönhän perunatkin kuorineen… Tällä kertaa käytin Samsaran siemenleipää, jolloin lihapulliin tuli hiukan siemeniäkin kaupan päälle.

Leipä saa liota sillä aikaa kun teen muut valmistelutyöt. Viikon keittiöinvestointi on ollut uusi Wüsthof veitsi, jonka kävin ostamassa samasta Kokkipuoti kaupasta, mistä isokin Wüsthof on ostettu viime vuonna. Isolla veitsellä on hankala kaikkea tehdä, varsinkin sipulin ja valkosipulin kuorinta ei kyllä sillä onnistu.

Sipulin pilkkominen pieneksi kyllä käy paremmin isolla veitsellä. Kuva on otettu aikalaukaisimella ja salamalla niin, että salaman valo ei riitä eli kamera jää valottamaan kuvaa vielä salaman välähdyksen jälkeen. Siitä tuo veitsen ja käsien liike-epäterävyys.

Kananmuna taitaa olla ainoa elintarvike, jossa paljon puhuttu jäljitettävyys on toteutettu viimeisen päälle. Jokaiseen Suomessa tuotettuun kananmunaan on leimattu numerosarja, joka kertoo tuotantotavan, tuotantomaan ja tuottajan. Näiden munien tapauksessa 0= luomu ja FI = Suomi. Perässä oleva numerosaraja kertoo tuotantotilan. Lisätietoa Kananmunatiedotuksesta. Itse asiassa luulin, että netistä löytyy sivusto, jossa numeron voisi syöttää kenttään ja selvittää miltä tilalta muna on peräisin. Ilmeisesti tällaista sivustoa ei kuitenkaan olekaan – en ainakaan sitä löytänyt – vaan tieto on vain viranomaisten käytössä.

Kulhossa on tässä vaiheessa leipä, josta ylimääräinen vesi on valutettu pois, sipuli, valkosipuli, jauhot, kananmunat ja mausteet. Sitten vielä lisätään jauheliha ja sekoitetaan. Se onnistuu parhaiten käsin.

Sitten tein taikinasta pöydälle pitkän pötkylän, josta leikkasin sopivia paloja, joista muotoilin lihapullat. Tässä vaiheessahan koko pötkylän olisi toisaalta voinut laittaa uuniin, jolloin olisi saatu lihamureke. Nyt tein kuitenkin ohjeen mukaan pitkulaiset lihapullat, jotka kieräytin jauhoissa.

Vertailun vuoksi kuva keittokirjasta.

Riisi tavalliseen tapaan mausteet ja riisi ensin paistamalla. Kuvassa valmis riisi. Kermansaven Hotpot toimii hyvin tässäkin.

Ohjeen mukaan lihapullat pitäisi paistaa ja niin olen usein tehnytkin. Tulos voi kuitenkin olla siistimpi – ainakin vähemmän käristynyt – jos ne laittaakin uuniin paistumaan. Laitoin lämpöä hiukan yli 200 C ja kiertoilman päälle. Lihapullat taisivat olla uunissa puolisen tuntia, eli aloitin riisin laiton silloin kun lihapullat menivät uuniin. Käänsin kerran.

Lopuksi tein kermaviilistä kastikkeen (tämä ei ollut reseptissä) eli sekoitin Labbyn yrttisuolaa kermaviiliin. Hyvää oli ja kermaviiliä lukuunottamatta kaikki luomua.

Kesäkurpitsaa ja munakoisoa jugurtissa

Reseptin nimi (niin, tämä on tosiaan tehty reseptin mukaan) on “Yogurtlu kabak kızartması” eli paistettu kesäkurpitsa jugurtin kanssa – siis turkkilaiseen tapaan. Tosin tässä kesäkurpitsan kanssa samaan käsittelyyn pääsivät munakoiso (patlıcan) ja herkkusieni.

Resepti on seuraava:
1,5 kg kesäkurpitsaa (tässä siis osa korvattu munakoisolla ja muutamalla herkkusienellä)
5 kuppia vehnäjauhoa (tässä tulkitsin kupin olevan 1 dl, mikä sekin oli hiukan liikaa)
5 kuppia vettä
lasillinen öljyä
500 g jugurttia (turkkilaista)
suolaa
pari valkosipulin kynttä

Resepti on 6:lle eli sen voinee monessa taloudessa puolittaa.

Ensimmäisessä kuvassa ovat vihannekset pitkittäin viipaloituina. Suolana käytin Sunspeltin pakkaamaa Himalayan kristallisuolaa (suhtaudun skeptisesti tavalliseen kaupan suolaan, joka sisältää paakkuuntumisenestoainetta E536 ja jodia.)

Kesäkurpitsan ja munakoison viipaleille sirotellaan suolaa ja ladotaan ne pinoihin, joissa saavat ‘itkeä’ puolisen tuntia. Sen jälkeen viipaleet voi kuivata vaikka talouspaperiin tai pyyhkeeseen ja ne ovat valmiita paistoon. Maku on paljon mielyttävämpi kuin jos ne paistaisi suoraan ilman tätä itkettämistä.

Vehnäjauhosta ja vedestä sekoitetaan vehnävelli, johon vihannekset dipataan ennen paistamista. Kannattaa olla jokin otin, jolla viipaleet saa pois vellistä ja pannulle – muuten tulee melkoinen sotku. Itse käytin salaattiotinta paremman puutteessa.

Reseptin mukainen lasillinen öljyä kuumennetaan pannulla – siis kaikki kerralla. Kannattaa käyttää esim Virgino rypsiöljyä, jolla on erittäin korkea ns savuamispiste niin ei tule niin pahaa käryä kämppään. Itse unohdin tämän ja korvasin vähenevää öljyä pöydältä käteen sattuneesta oliiviöljypullosta. Mitä suurempi osa oli oliiviöljyä, sitä pahempi oli käry.

Turkkilaiseen jugurttiin lisätään pari valkosipulin kynttä murskattuna. Suolan ja valkosipulin lisäksi muita mausteita ei tarvita.

Jugurtti kaadetaan lopuksi laakeaan kulhoon ladottujen paistettujen vihannesten päälle ja ruoka on tarjoiluvalmis.

Lisukkeeksi sopii riisi.

Tästä ruoasta sain vaimon spontaanit kehut, mikä on todella harvinaista. 12 v tytärkin, joka suhtautui ruokaan erittäin ennakkoluuloisesti, totesi lopulta sen olevan aika hyvää. Jugurtti hiukan jakoi mielipiteitä lapsilla, mutta ei sitä loppujen lopuksi niin paljon ole kuin kuvassa näyttää. Kun aikuiset ovat ottaneet päällimmäiset viipaleet lautaselleen, löytyy alempaa rapeaksi paistettuja jugurtittomia viipaleita.

Kasvisruokaa siis ja varsin hyvää sellaista.