Luomumuffinsit

Googlasin englanniksi “Muffins recipe” ja valitsin ensimmäisen sivuston “Top 10 Best Muffins Recipes” ja valitsin mustikkamuffinsin, koska siinä nimiraaka-aine voisi olla kotimainen. Resepti ja ohje englanniksi siis tässä. Ohjeessa on tietysti kuppeja ja unsseja; alla olen laskenut ne tutummiksi mitoiksi.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

4,7 dl vehnäjauhoa (tässä tapauksessa olen käyttänyt Riihipuodin luomuspelttijauhoa)
1 ruokalusikallinen leivinjauhetta (Latvialaisen Aloja Starkelsenin kehittämä luomuleivinjauhe – tätä on turha hakea kaupasta)
½ teelusikallista suolaa (ruususuolaa)
1 luomumuna
runsas 2 dl sokeria (Danisco luomu)
60 g sulatettua luomuvoita (Juustoportti)
ohjeen mukaan vajaa 3 dl hapankermaa, mutta käytin 2 dl luomukermaviiliä (Arla Ingman – ei ehtinyt kuvaan)
ohjeen mukaan vajaa 3 dl mustikoita, mutta käytin 200 g Pakkasmarjan kotimaisia pakastemustikoita (ei luomua)

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ensin kananmuna vatkataan ja sitten lisätään sokeri ja taas vatkataan.Vatkaamisen tarkoitushan on saada taikinaan ilmakuplia.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Sekoitetaan jauhot, leivinjauhe ja suola ja sihdtaan. Taas on tarkoitus saada taikinaan ilmaa. Samasta syystä tietysti käytetään leivinjauhetta.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Mustikat sekoitetaan jäisinä jauhoihin.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kananmuna-sokeri vatkos lisätään jauhoihin ja sekoitetaan varovasti lastalla, etteivät mustikat rikkoonnu.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kahdellla lusikalla taiteillaan taikinaa muffinsivuokiin.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ohjeen mukaan paistoaika 175 asteessa olisi 25-30 min, mutta minulla meni 35 min. Istuin uunin vieressä katsomassa, missä vaiheessa leivinjauhe alkaa vaikuttaa. Silmämääräisesti nouseminen alkoi 12 minuutin kohdalla.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Valmiit muffinsit on otettu uunista.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Jäähtymään ritilälle.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hyvää oli. Vaikka resepti on amerikkalainen, muffinsit eivät ole liian makeita.

Härkäpapua puimassa

Tätä Nybyn tilan peltoa Röylässä olen käynyt katsomassa pari kertaa aikaisemmin. Kun on kelejä, on puitava, vaikka osa pavuista on vielä vihreitä. Vaikeasta kesästä johtuen rikkaruohoakin oli jonkin verran, mutta kummasti papua kertyi peräkärryyn.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Related Images:

Chef & Sommelier – Haute Cuisine à la Luomu

Chef Sasu Laukkonen: keittiö ei ole suuren suuri, mutta siellä tapahtuu ihmeitä.

Kohta kaksi viikkoa sitten meillä oli ilo ja kulinaarinen nautinto istua iltaa  3 kuukautta sitten avatussa Suomen ainoassa luomuillallisravintolassa, jonka on avannut Chef Sasu Laukkonen. Chef & Sommelierin raaka-aineista yli 90% on luomua ja se on Portaat Luomuun ohjelmassa ylimmällä 5. portaalla.

 

Sommelier Johan Borgar valmistautuu iltaan.

 

Tarkoitus oli – paitsi nauttia syömisestä – ottaa valokuvia luomun menekinedistämismateriaaliin. Muutama täällä otettu kuva tullaankin näkemään Luomu-päivillä julkistettavissa Organic Food Finlandin tekemissä esitteissä.
Ennen ruokaa argentiinalaista tangoa.

Kuvauksiin tarvittiin paitsi henkilökunta, myös asiakkaat ja siksi kutsuimme ystäviä syömään kanssamme ja toimimaan malleina. Kaupanpäällisiksi saimme musiikki- ja lauluesityksen: mahtavaa argentiinalaista tangoa.

Aloitetaan valkoviinillä.

 

Täysi vauhti päällä keittiön puolella. 4 miestä mahtuu hyvin.
Itse tulimme paikalle jo hyvissä ajoin seuraamaan ja kuvaamaan ruoan laittoa. Keittiö on uskomattoman pieni ja tilankäyttö tehokasta. Tässä kuvassa tilan ahtaus jossakin määrin välittyy, mutta kun kuva on otettu 24 mm polttovälillä, se kuitenkin antaa todellisuutta enemmän tilan illuusiota.
Ollako vai eikö olla.

Valotuksen olen hoitanut kahdella salamalla ja triggerillä. Kamera ja salamat ovat manuaalilla. Toinen salama on sateenvarjolla (näkyy ikkunasta tässä Sommelier kuvassa), toinen pienellä teholla antaa pehmentävää valoa seinän kautta. Harjoittelemista riittää, mutta minusta tulokset ovat ihan kohtuullisia.

Hyvää ja kaunista.

 

Sommelier & Chef

 

Lopuksi

Ilta oli kaikin puolin onnistunut – kuvauksellisesti sekä ruokien ja juomien puolesta. Chef & Sommelieria voi suositella unohtumattomana ruokakokemuksena – eikä vain sen takia että ruoka on luomua. Suurkiitos Chef & Sommelierin porukalle! Tullaan varmasti uudestaan – todennäköisesti ilman kameraa.

Riistalautanen Rapukartanossa Vilppulassa

Pidämme kaksipäiväistä luomuvientirenkaan aivoriihtä Rapukartanossa Vilppulassa. Puitteet ovat hienot ja talvimaisemat mahtavat. Kohokohtana illallinen ja riistalautanen. Täällä matkailutuote on kehitetty viimeisen päälle yritysten kokouksille ja aivoriihille.

Alkuruokana kuitenkin sienikeittoa tai rapukeittoa. Kuvassa sienikeitto. Hyvää.

 

Pääruokana riistalautanen. Lautasen vasemmalla puolella karhua ja oikealla puolella hirveä. Hyvä jatko viime kesän karhukuvauksille… Molemmat olivat syntisen hyviä, mutta hämmästyttävän erilaisia.

Viimeisenä jälkiruoaksi pannacotta naapurin tilan tyrnimaidosta. Resepti kuulemma vielä viritysvaiheessa, mutta meidän mielestä oli niin valmis, että voisi kutsua Berlusconin paikalle. Annettaisiin nuuhkaista…

Jauhelihavartaat

“(12 kpl)
12 varrastikkua
250 g luomujauhelihaa
1 luomusipuli
1 luomuvalkosipulinkynsi
1 tl luomuoreganoa
1 tl luomupaprikajauhetta
1/2 tl luomucayennepippuria
1 tl suolaa
1 tl luomumustapippuria
1 rkl luomurypsiöljyä

Laita varrastikut likoamaan veteen. Hienonna sipulit ja sekoita ne jauhelihan joukkoon. Lisää mausteet. Muotoile massasta kostutetuin käsin 12 pitkäno- maista puikulaa. Pujota puikulat varrastikkuihin. Pirskottele puikulat öljyllä ja paista 225 ̊C noin 10 min.”

Ohje on tulossa uuteen MMM:n menekinedistämisvaroilla tehtävään esitteeseen ja on alunperin peräisin Finfood Luomun materiaaleista. Sitä katsoessa ensimmäisenä kiinnittyy huomio siihen, että se on varsin lihainen, eli jauhot, kuiva leipä, kananmunat yms, jota lihapullassa voisi käyttää, ei ole. Mausteita sen sijaan on runsaan puoleisesti, mutta se ei minua yleensä haittaa. Mennään tällä.

Tässä siis raaka-aineet. Pakastimesta löytyi Labbyn kartanon Herefordin jauhelihaa noin 1kg könttä, eli resepti täytyi 4-kertaistaa, jotta sain jauhelihan käytettyä. Pannaan ylimääräinen taikina jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Sipuleja pitäisi olla ohjeen mukaan 4, mutta laitoin 6, koska ne olivat melko pieniä. Valkosipulin kynsiä 4 kappaletta. Valkosipuliahan löytyy nykyään kaupasta luomuna myös valmiiksi kuorittuna (Jokilaakson Juusto), mutta itse olen vielä sipulit kuorinut itse. Mausteet löytyivät luomuna keittiön kaapista, mutta suomalaisen kaupan hyllyltä ei ihan näitä samoja löytyisi. Mutta kyllä luomumausteitakin jo kaupassa on, joten kyllä ne sieltä löytyvät. Luomuoregano on Sonnentoria (löytyy ainakin Ruohonjuuresta), paprika tanskalaista Naturaliaa (ei löydy Suomesta), cayannepippuri Urtekramilta (Aduki) ja kokonainen mustapippuri saksalaista Lebensbaumia. Rypsiöljy tietenkin kotimaista Virginoa.

Sipuli siis hyvällä veitsellä pieneksi – tai muulla konstilla, jos itkettää liikaa.

Tässä kaikki raaka-aineet ovat sekoittamista vailla valmiit.

Tässä ne ovat sitten sekaisin.

Tuosta runsaan kilon taikinasta otin neljäsosan (250g lihaa) ja jaoin sen ohjeen mukaisesti 12 palaan ja muotoilin niistä puikulat, jotka laitoin tikkuihin. Vastoin ohjetta laitoin aina 3 samaan vartaaseen. Koko oli ihan sopiva. Sitten tein vielä pari tikkua lisää, jotta porukalle riitti syötävää. Kuvassa ne ovat jo uunissa ja hiukan öljyä on pensselöity päälle.

Nyt ne ovat olleet 10 min 225 kiertoilmauunissa ja näyttävät varsin kypsiltä. Hämäyksen vuoksi eli kuvauksellisista syistä olen vaihtanut puhtaan astian alle – todellisuudessahan niistä hiukan valuu nestettä.

 

Tässä on sitten yritetty tehdä annoskokonaisuus. Papu-porkkanapataa taustalla, pastasekoitus ja vihreää luomusalaattia. Var så god.

Ja täytyy myöntää, että mausteista elikkä tulista oli. Mausteita kannattaisi varmaan reseptistä vähentää vaikka puoleen.

Kuvat + muutama tästä puuttuva löytyvät myös Smugmugista.

Turkkilaista munakasta

Taas vaihteeksi ollaan Turkish Cookery kirjan äärellä ja vuorossa on munaka jugurtin kanssa eli Yogurtlu Yumurta.

Koska on melkein pääsiäinen kananmunat tyhjennetään tavanomaisesta poikkeavalla tavalla eli puhaltamalla. Munat ovat tietenkin luomua – niinkuin noin 8% Suomessa syötävistä kananmunista. Siis euroissa laskettuna, mikä tarkoittaa, että kappaleissa laskettuna osuus on paljon pienempi. Kananmunat osoittavat, että jokin osa kuluttajista on valmis maksamaan tuotannon eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä merkittävän lisähinnan. Mielikuva kanojen kärsimyksestä häkeissä ei innosta syömään.

Resepti on 6 kananmunaa, 60 grammaa voita, suolaa, pippuria, 2-3 valkosipulin kynttä, 250 g jugurttia ja puoli kahvilusikallista paprikajauhetta.

2 ruokalusikallista voita sulatetaan pannulla ja kaadetaan munat päälle paistumaan miedossa lämmössä muutaman minuutin. Samaan aikaan 1 ruokalusikallinen voita sulatetaan minikattilassa ja paprikajauhe lisätään siihen.

Kuten kuvasta näkyy, lisään myös murskatun valkosipulin voin ja paprikan joukkoon, mutta kuten ohjetta eteenpäin lukemalla huomaan, valkosipuli pitikin sekoittaa jugurttiin.

Jugurtti on ns turkkilaista jugurttia, kuvassa lusikoituna vihreään kulhoon.

Valkosipuli siis pitikin laittaa jugurtin joukkoon, joten kuorin pari isoa kynttä vielä ja murskaan ne jugurttiin ja sekoitan. Ateriaan kului siis 5 isohkoa kynttä, eli melko paljon. Suolaa ja pippuria en muistanut laittaa. Suolan otin pöytään, mutta en muistanut sitä laittaa sittenkään, joten ilmeisesti sitä ei kaivattu.

Paistetut munat nostettiin lasiastiaan, jugurtti levitettiin sen päälle ja maustettu voi lopuksi. Lisäksi paahdettiin Samsaran ruisvuokaviipaleita. Itse laitoin munakasta leivän päälle – sopii loistavasti yhteen. Kolmeen pekkaan munakas meni kuin kuumille kiville 12 v tytät mukaan luettuna. Jugurttikin lusikoitiin tarkkaan lopuksi suuhun – hyvää oli.

Luomua olivat siis kananmunat, valkosipuli ja paprikajauhe. Turkkilainen jugurtti oli tavanomaista.

Kuhaa

Tällä kertaa en päässyt kalatiskin ohi, mutta lohen jätin kuitenkin tiskiin. Kauppakärryyn siirtyi kaksi kertaa kalliimpaa kuhaa. Ongelmana onkin, että lohi on niin halpaa, että kaikki muu tuntuu kohtuuttoman kalliilta. Joskus tulee ostettua silakkaa, mutta ei sitä kovin usein viitsi laittaa. Joskun on tullut ostettua haukea, mutta se on kyllä onnettoman mauton kala. Ahven on maultaan ok, mutta syötävän osuus kokonaisuudesta jää aika pieneksi. Jotenkin ahven kuuluu kesään, mutta ei keittiöön. Ulkomaankalat pitää varmaamkin jättää tiskiin – niillä ei varmaankaan ole mitään tekemistä kestävän kalastuksen kanssa.

Siis kuhafilettä – ymmärtääkseni tämä on kotimaista kalaa, johon ei liity sen kummempia eettisiä tai muita ongelmia. Paitsi tyttären mielestä, joka uhkaa ryhtyä vegaaniksi… Kuhalle tavanomainen Dubain punainen kalamauste ja ruususuola.

Jälleen siitaketta – sitä sai tavanomaista halvemmalla Sellon Cittarista, joten pari rasiaa tarttui mukaan. Siitake meni riisin joukkoon.

Sen sijaan kuhan päälle laitoin kerroksen lievästi paistettua sipulia ja sitten lievästi paistettua herkkusientä ja kermaa. Tässä olisi hyvin voinut käyttää kasviskermaa, mutta jääkaapissa sattui olemaan oikeata luomukermaa. Kasviskermaa ei luomuna olekaan.

Vuoka kävi uunissa kypsymässä …

ja riisiä…

Kasvisruokaa

Viimeaikaiset uutiset viittaavat sihen, että myös kasvatettu lohi edustaa ryöstökalastusta. Niitä siis ruokitaan pikkukalalla, jota imuroidaan maailman meriltä siinä määrin, että isot kalat, delfiinit ym nälkiintyvät ruoan puutteessa. Näyttää siltä, että kalatiskin ohi on käveltävä ainakin lohen osalta kunnes tähän on ehtinyt paneutua riittävästi. Onko Norjan lohen ja kotimaisen kirjolohen ruokinnassa tässä suhteessa eroa? Entä luomulohi – sitä ei tosin Suomessa kaupasta saa kuitenkaan. Mielikuvani kuitenkin on, ett’ luomulohi syö luonnonkalaa – mikäs sen luomumpaa…

Joka tapauksessa tällä kertaa syödään kasvisruokaa ja se alkaa tofun paistamisella.

Samassa hotpotissa, jossa yleensä kypsyy riisi, keitetäänkin tällä kertaa pasta; Urtekramin luomu-trikolori.

Sitten paistuvat siitakkeet – nehän ovat luomua.

Ja sitten kesäkurpitsat: Nature and More – siis luomua.

Ja paistamisen jälkeen kaikki pastan joukkoon sekaisin. Taisi sinne jotakin mausteitakin mennä. Kalaa ja varsinkin lihaa tulee käytettyä turhankin usein – kyllä kasviksistakin ruokaa tulee!

Lohimedaljonki

Pitemmittä puheitta: lohimedaljonki risoton kanssa. Mausteiden paistamisesta innostuneena laitoin tavanomaiset kalamausteet pannulle paistumaan ennen kalaa, mutta ei se tainnut toimia. Ainakin ne antavat enemmän makua, kun ne ripottelee suoraan kalalle.


Paistettua silakkaa

Tänään Cittarin kalatiskissä oli fileoitua silakkaa, joten otin sitä 500g ainaisen lohen välttämiseksi. Taas kalaa, jonka ekotaseeseen ei tada liittyä mitään negatiivista – hyvä vaan että sitä revitään Itämerestä ylös niin poistuu ravinteita samalla. Palvelutiskillä tytön nimi olikin Minkkinen, josta tuli mieleen, että suurin osa silakasta taitaa mennä minkinrehuksi. En kuitenkaan ääneen sanonut mitään.

Kotona rupesin ensin hakemaan jonkinlaisen silakkalaatikon tai uusisilakan ohjetta paistamisen välttämiseksi, mutta koska kello oli jo yli kahdeksan ei aikataulullisesti paistamiselle löytynyt vaihtoehtoa. Otin kaksi syvähköä lautasta vierekkäin. Toiselle rikoin kaksi luomukananmunaa ja toiselle tein vapaamuotoisen seoksen luomukauraleseestä, punaisesta kalamausteesta, Tillintallin kalamausteesta, mustasta pippurista ja merisuolasta.

Silakat tietysti uitin ensin kananmunassa, sitten pyörittelin jauhoseoksessa ja lopulta paistoin öljyssä. Paistetut kalat ladoin lievällä lämmöllä olevaan hotpottiin odottamaan. Lopulta paistoin pari isoa viipaloitua herkkusientä.

Vaimo oli sillä aikaa laittanut uuniin pellillisen halkaistuja perunoita. Uuni taisi olla hiukan liian kuuma.

Lopulta kaiken päälle sopi jugurttikastike, jonka reseptiä en rupea tässä kertomaan, koska en sitä tiedä. Sekin oli vaimon tekemä jo edelisenä päivänä.

500 g oli neljään pekkaan hiukan liikaa, joten ateriasta jäi vielä leivän päälle laitettavaa.

Tofua ja Haloumia pastan kanssa

Tuossa välissä oli matkaa ja flunssakuumetta, mutta viimeksi syntyi myös pari risottoa, joita en jaksanut raportoida. Ensin ihan peruskasvisrisotto, jonka kanssa oli uunilohta ja sitten tofu-haloumi-risotto. Ihan onnistunut. Tässä on samaiset tofu ja haloumi kasvisten kanssa ja tarjoiltuna pastan kanssa. Eli nuo kasvikset paistoin kevyesti. munakoison taas itketin, kuivasin ja paistoin ja tofun paistoin lisäten loppuvaiheessa tamaria. Ei mitään sen ihmeempää ruoanlaiton tai kuvaamisenkaan osalta. Kuvausjärjestely suunnilleen sama kuin viimeksi: orjasalama oikella puolella pöydällä, pääsalama kameran päällä.



Tuotekuvia BioFachiin

Tuotekuvia BioFach seinälle ja Napapiiri yhteisesitteeseen. Kuvat otettu meillä toimistolla kuvausteltassa yhdellä studiovalolla ja kahdella salamalla.

1. Tyrni ja puolukkamehu.

2. Mustikkamuffins

3. Mustikkakiisseli, taustalla tyrnimehu.

4. Mustikkakiisseli, vieressä tyrnimehu

5. Tyrniminuuttipuuro, vieressä tyrnimehu

6. Mustikkaminuuttipuuro, vieressä mustikkamehu

Makaronia ja nakkeja

Nyt mennään melkein pikaruoan puolelle. Kuvausasetuksetkin ovat edelleen samat kuin eilen, eli ei mitään parannusta siinäkään. Olen huutanut yhtä Canonin 420EX salamaa huuto.net’issä – katsotaan saanko sen tällä viikolla, niin pääsen hiukan kehittämään sitä puolta.

Luomupastaa (tricolore), Pajuniemen luomunakkeja ja haudutettua luomuparsakaalia.

Vihannesten haudutuksessa täytyy muistaa – kuten olen oppinut – ettei hauduta liian pitkään. Vihannekset eivät saa olla liian pehmeitä, joten 5 minuuttia riittää kattilan reiällisessä yläosassa (onko sillä nimikin?)

Pastan keittoon ei liity mitään kovin ihmeellistä. Jätän sen mielellään hiukan al denten puolelle – ei ainakaan saa mennä liian pehmeäksi (sekään). Kun vesi on kaadettu pois lorautan hiukan Virgino rypsiöljyä ja sekoitan.

Pajuniemen luomunakit ovat ainakin pääkaupunkiseudulla melko hyvin kaupoissa saatavilla. Otan niitä yleensä paketin jääkaappiin, niin saa jotain ruokaa laitettua tällaisena laiskempanakin päivänä.

Eli nakit pannulle ja paistumaan. Yksinkertaista ja nopeaa.

Köfte eli lihapulla

Taas on Turkish Cookery -kirja käytössä ja reseptinä Kuru Köfte eli “kuiva lihapulla”. Resepti on seuraava:

750 g jauhelihaa (pitäisi tietysti olla lammasta, mutta tällä kertaa käytän nautaa – luomua tietysti)
100 g kuivaa leipää
2 kananmunaa
2 sipulia
4 ruokalusikallista vehnäjauhoa (ei tarvitse olla valkoista – käytin sämpyläjauhoa)
mausteena kumina ja mustapippuri
suolaa maun mukaan

Valkosipulia reseptissä ei ollut, mutta pari kynttä meni kuitenkin. Kuminan unohdin, mutta käytin “Seasoned Pioneers” sarjan berberimausteseosta (luomua) ja mustapippuria.
‘Kuru köfteä’ googlaamalla löytyy lukematon määrä turkinkielisiä resepti- ja blogisivustoja, joten ruokalaji taitaa olla aika suosittu. Yhden reseptin löysin englanniksikin, mutta se oli täsmälleen sama kuin kirjassani.
Valokuvauspuoli on tässä sen verran kehittynyt, että salama on saatu pois kameran päältä eli olen hankkinut siirtojohdon. Salama on omalla jalustallaan pöydällä etuviistossa kameraan nähden. Osassa kuvista salama tähtää kattoon, osassa hajottajan läpi suoraan kohteeseen. Olisi pitänyt ottaa siitäkin kuva, mutta en jaksanut hakea toista kameraa – ehkä ensi kerralla. Asetelma on hiukan vaarallinen, koska jos kameraa siirtää liian kauas, kaataa se salamajalustan. Lähetin tai orjasalama olisi turvallisempi. Edelleen salamia on vain yksi, joten en tiedä jalostaako tämä salamakuvauksen laatua kovin oleellisesti.

Joka tapauksessa projekti alkaa liottamalla leipää vedessä. Ohjeen mukaan leivän kuoria ei käytetä, mutta siitä minä en ole koskaan välittänyt – syönhän perunatkin kuorineen… Tällä kertaa käytin Samsaran siemenleipää, jolloin lihapulliin tuli hiukan siemeniäkin kaupan päälle.

Leipä saa liota sillä aikaa kun teen muut valmistelutyöt. Viikon keittiöinvestointi on ollut uusi Wüsthof veitsi, jonka kävin ostamassa samasta Kokkipuoti kaupasta, mistä isokin Wüsthof on ostettu viime vuonna. Isolla veitsellä on hankala kaikkea tehdä, varsinkin sipulin ja valkosipulin kuorinta ei kyllä sillä onnistu.

Sipulin pilkkominen pieneksi kyllä käy paremmin isolla veitsellä. Kuva on otettu aikalaukaisimella ja salamalla niin, että salaman valo ei riitä eli kamera jää valottamaan kuvaa vielä salaman välähdyksen jälkeen. Siitä tuo veitsen ja käsien liike-epäterävyys.

Kananmuna taitaa olla ainoa elintarvike, jossa paljon puhuttu jäljitettävyys on toteutettu viimeisen päälle. Jokaiseen Suomessa tuotettuun kananmunaan on leimattu numerosarja, joka kertoo tuotantotavan, tuotantomaan ja tuottajan. Näiden munien tapauksessa 0= luomu ja FI = Suomi. Perässä oleva numerosaraja kertoo tuotantotilan. Lisätietoa Kananmunatiedotuksesta. Itse asiassa luulin, että netistä löytyy sivusto, jossa numeron voisi syöttää kenttään ja selvittää miltä tilalta muna on peräisin. Ilmeisesti tällaista sivustoa ei kuitenkaan olekaan – en ainakaan sitä löytänyt – vaan tieto on vain viranomaisten käytössä.

Kulhossa on tässä vaiheessa leipä, josta ylimääräinen vesi on valutettu pois, sipuli, valkosipuli, jauhot, kananmunat ja mausteet. Sitten vielä lisätään jauheliha ja sekoitetaan. Se onnistuu parhaiten käsin.

Sitten tein taikinasta pöydälle pitkän pötkylän, josta leikkasin sopivia paloja, joista muotoilin lihapullat. Tässä vaiheessahan koko pötkylän olisi toisaalta voinut laittaa uuniin, jolloin olisi saatu lihamureke. Nyt tein kuitenkin ohjeen mukaan pitkulaiset lihapullat, jotka kieräytin jauhoissa.

Vertailun vuoksi kuva keittokirjasta.

Riisi tavalliseen tapaan mausteet ja riisi ensin paistamalla. Kuvassa valmis riisi. Kermansaven Hotpot toimii hyvin tässäkin.

Ohjeen mukaan lihapullat pitäisi paistaa ja niin olen usein tehnytkin. Tulos voi kuitenkin olla siistimpi – ainakin vähemmän käristynyt – jos ne laittaakin uuniin paistumaan. Laitoin lämpöä hiukan yli 200 C ja kiertoilman päälle. Lihapullat taisivat olla uunissa puolisen tuntia, eli aloitin riisin laiton silloin kun lihapullat menivät uuniin. Käänsin kerran.

Lopuksi tein kermaviilistä kastikkeen (tämä ei ollut reseptissä) eli sekoitin Labbyn yrttisuolaa kermaviiliin. Hyvää oli ja kermaviiliä lukuunottamatta kaikki luomua.

Kesäkurpitsaa ja munakoisoa jugurtissa

Reseptin nimi (niin, tämä on tosiaan tehty reseptin mukaan) on “Yogurtlu kabak kızartması” eli paistettu kesäkurpitsa jugurtin kanssa – siis turkkilaiseen tapaan. Tosin tässä kesäkurpitsan kanssa samaan käsittelyyn pääsivät munakoiso (patlıcan) ja herkkusieni.

Resepti on seuraava:
1,5 kg kesäkurpitsaa (tässä siis osa korvattu munakoisolla ja muutamalla herkkusienellä)
5 kuppia vehnäjauhoa (tässä tulkitsin kupin olevan 1 dl, mikä sekin oli hiukan liikaa)
5 kuppia vettä
lasillinen öljyä
500 g jugurttia (turkkilaista)
suolaa
pari valkosipulin kynttä

Resepti on 6:lle eli sen voinee monessa taloudessa puolittaa.

Ensimmäisessä kuvassa ovat vihannekset pitkittäin viipaloituina. Suolana käytin Sunspeltin pakkaamaa Himalayan kristallisuolaa (suhtaudun skeptisesti tavalliseen kaupan suolaan, joka sisältää paakkuuntumisenestoainetta E536 ja jodia.)

Kesäkurpitsan ja munakoison viipaleille sirotellaan suolaa ja ladotaan ne pinoihin, joissa saavat ‘itkeä’ puolisen tuntia. Sen jälkeen viipaleet voi kuivata vaikka talouspaperiin tai pyyhkeeseen ja ne ovat valmiita paistoon. Maku on paljon mielyttävämpi kuin jos ne paistaisi suoraan ilman tätä itkettämistä.

Vehnäjauhosta ja vedestä sekoitetaan vehnävelli, johon vihannekset dipataan ennen paistamista. Kannattaa olla jokin otin, jolla viipaleet saa pois vellistä ja pannulle – muuten tulee melkoinen sotku. Itse käytin salaattiotinta paremman puutteessa.

Reseptin mukainen lasillinen öljyä kuumennetaan pannulla – siis kaikki kerralla. Kannattaa käyttää esim Virgino rypsiöljyä, jolla on erittäin korkea ns savuamispiste niin ei tule niin pahaa käryä kämppään. Itse unohdin tämän ja korvasin vähenevää öljyä pöydältä käteen sattuneesta oliiviöljypullosta. Mitä suurempi osa oli oliiviöljyä, sitä pahempi oli käry.

Turkkilaiseen jugurttiin lisätään pari valkosipulin kynttä murskattuna. Suolan ja valkosipulin lisäksi muita mausteita ei tarvita.

Jugurtti kaadetaan lopuksi laakeaan kulhoon ladottujen paistettujen vihannesten päälle ja ruoka on tarjoiluvalmis.

Lisukkeeksi sopii riisi.

Tästä ruoasta sain vaimon spontaanit kehut, mikä on todella harvinaista. 12 v tytärkin, joka suhtautui ruokaan erittäin ennakkoluuloisesti, totesi lopulta sen olevan aika hyvää. Jugurtti hiukan jakoi mielipiteitä lapsilla, mutta ei sitä loppujen lopuksi niin paljon ole kuin kuvassa näyttää. Kun aikuiset ovat ottaneet päällimmäiset viipaleet lautaselleen, löytyy alempaa rapeaksi paistettuja jugurtittomia viipaleita.

Kasvisruokaa siis ja varsin hyvää sellaista.

Lihapata

Matkat ja muut kiireet aiheuttivat pientä taukoa ruuanlaittoon. Labbyn kartanon Herefordin lihat ovat kohta kolme viikkoa “riippuneet” jääkaapissa, joten aamupäivällä otin lähes 2 kg kulmapaistin pöydälle lämpenemään. Isommatkin pojat ovat joululomien takia paikalla, joten lihalle on kysyntää.

Kulmapaisti ei ole kaikkein paras pala, joten on mielestäni turvallisinta laittaa se uunipatana, jolloin liha on varmasti mureata. Eli otin valurautapadan melko miedolle lämmölle liedelle ja valurautapannun täysillä tehoilla toiselle levylle.

Kulmapaisti paloiksi ja pannulle vähän kerrassan, jotta liha saa kauniin värin ja lihassyyt sulkeutuvat. Pannulta lihat pataan odottamaan. Välillä “pesen” pannun kaatamalla siihen hiukan vettä, jonka kiehuessa pannun voi putsata lastalla – pesuvedethän voi sitten kaataa pataan.

Pata tulikin melko täyteen jo pelkästä lihasta, joten mitään perunaa en sinne tällä kertaa rupea laittamaan. Muutama valkosipulin kynsi hiukan paloiteltuna, muutama sipuli isoina lohkoina, jo aikaisemmin mainittua berberimaustetta ja luomukasvisliemijauhetta.

Lisäksi luomupapuja – sekä chic-papuja että ruskeita papuja, joita saa Bio Idea ja Biona tuotemerkeillä ainakin Ison Omenan Citymarketista – oletettavasti muualtakin.

Vielä loraus tamaria, hiukan korealaista soijakastiketta, luomu-Shirah punaviinitölkin pohjat ja lopuksi vettä, jotta kaikki peittyy. Kansi kiinni ja vajaan 200 asteen lämpöön uuniin.

Tällä kertaa ruuan luomupitoisuus taisi olla 100% mausteita myöten.

Sitten lähdimme kauppaan, josta palasimme pari tuntia myöhemmin. Riisi maustettiin, paistettiin ja keitettiin pannulla kuten aikaisemmin olen kuvannut ja sitten ruoka olikin valmis. Porukalla ja minullakin oli siinä vaiheessa niin nälkä että kamera unohtui, eli vamiista ruuasta ei kuvaa saatu. Liha oli erittäin maukasta ja mureaa, vaimon ja tyttären mielestä liian tulista, mutta pojat taisivat kehuakin makua ja ainakin maistui. Kuuden hengen porukka: kolme poikaa ts nuorta miestä, yksi tyttö, vaimo ja minä, popsimme ruuan pois.

Illalliseksi kaurapuuroa


Yksinkertainen, mutta hyvä illallinen: luomupuuro. Tällä kertaa Helsingin Myllyn lese-kaurahiutaleesta, mutta yhtä hyvin se voi olla vaikka ruispuuroa tai 4-viljan puuroa. Ja puuron lisukkeena Valion luomumaitoa.

Molemmista – sekä kaurasta että maidosta – voisi puhua paljonkin, mutta kello on liikaa joten se jää toiseen kertaan.

Nakkeja ja ruusukaalia

Keskiviikkoillan inspiraatio ei ollut huipussaan, joten oli vain katsottava, mitä kaapeista löytyy. Pajuniemen luomunakkeja oli lokeron pohjalla ja aikaisemmin esiteltyjä luomuruusukaaleja (Nature and More) oli vielä jäljellä. Laitoin veden kiuhumaan makaronia varten, mutta siinä vaiheessa kun se jo kiehui, huomasin, että makaroni oli loppu, joten tällä kertaa riisi keitettiin suoraan veteen.

Ruusukaalit perkasin ja laitoin pannulle sipulin kanssa. Öljyä taas niukasti, ettei kukaan valita, hiukan tamaria joukkoon loppuvaiheessa ja kansi päälle.

Myös nakit pannulle.

Tätä ateriaa voisi arvostella ainakin kotimaisuusvajeesta, niinkuin tosin aika monia ruokiani. Olemme huonoja syömään perunaa, vaikka toki sitä aina on jääkaapissa. Mutta käyttöä niille löytyy suunnilleen kerran viikossa. Tähän pääsyy varmaan on, että pasta ja esikypsytetty riisi ovat niin paljon nopeampia – joskaan ei perunankaan keittämistä voi vaikeaksi moittia. Toiseksi taitaa olla taas lapsuuteni – Turkissa, missä sen suurelta osin vietin ei perunaa juuri syöty.

Kuuntelin tänään autossa pätkän MTK:n ruokakulttuuriasiamiehen Jaakko Nuutilan haastattelua, jossa hän totesi, että riisi on hiilidioksidipäästöjen kannalta pahimpia ruokia mitä on. Tämä johtuu siitä, että suurin osa riisistä vesiviljellään ja eloperäinen aine vedessä – siis anaerobisessa tilassa – tuottaa metaania. Tilanne ei tältä osin ole oleellisesti erilainen luomu- ja tavanomaisessa viljelyssä. Joka tapauksessa riisinviljely saattaa tuottaa globaalisti jopa 20% maailman metaanipäästöistä. Ja metaanihan on 20 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Luomu eduksi yhtälössä toimii se, ettei luomu ole riippuvainen keinolannoitetypestä, jonka tuotannossa syntyy typpioksiduuleja, jotka taas ovat muistaakseni 300 kertaa pahempia kuin hiilidioksidi. Tämä vaatisi enemmän tutkimista – kieltämättä osaamiseni riisinviljelystä ei ole kovin vahva.

Erkki kokkaa ja valokuvaa

Bloggaamine kohdistunut viime päivinä uuteen ruokablogiin, jossa myös kuvia.

Erkki kokkaa ja valokuvaa

Bloggaamine kohdistunut viime päivinä uuteen a href=”http://erkkikokkaa.blogspot.com”ruokablogiin/a, jossa myös kuvia.