Kücükkuyu, Turkey

Our second visit in Turkey was to Kücukkuyu and especially Dedetepe which is also a part of the TaTuTa or Turkish wwoofing network. Even though Dedetepe farm does produce olives it could rather be described as a ecovillage with a very international flavor as it is very popular among wwoofers from other European countries. At the time of our visit the team working at Dedetepe included young people from France, Italy, Germany, Denmark, Palestine and of course Turkey. The gallery includes a few photos of Dedetepe; here is the Hamam which of course impressed us coming from Finand, the Sauna-country. Unfortunately we didn’t get to test it. It was hot anyway – which of course for us Finns is not a reason not to go to sauna, but…

The Dedetepe hamam. (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The Dedetepe hamam.

The Italian couple Alessandro and Stefanio where responsible for baking and I tried to make a series of the baking process. Even though they used yeast instead of sour dough they where experienced bakers and used a low dosage of yeast and a long leavening process with the whole process from initially preparing the dough to ready baked bread taking 4 hours. Here is Alessandro with the breads out of the oven.

The bread is out of the oven. (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Alessandro with the bread out of the oven.

Every Friday the whole group goes down to the open market in Kücükkuyu for shopping the weeks vegetables. They have their favorite growers who are known to use traditional cultivation methods and no pesticides. However none of the growers at the market is certified organic. This lady is number one and she gets to sell quite a few baskets of vegetables to Dedetepe every week.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Mohammed receiving the cucumbers from Dedetepe’s favorite vegetable grower.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Abundance of vegetables.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Camtepe – designed by Victor Ananias – is Bugday Association’s education center on the mountain-side above Kücükkuyu.

A few kilometres up the hill is Camtepe, Bugday Associations ecologically built education center.

We also participated in the “Big Jump” to protect European rivers walking up the Mihli river behind Dedetepe to the old bridge with the whole Dedetepe team including people who had just arrived at Dedetepe for a family camp.

Big Jump to protect the rivers. (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Big Jump to protect the rivers at Mihli river.

Watch the gallery slideshow here:

Cazgirlar village and Agrida organic farm

After just one night in Istanbul our trip to Turkey in July 2013 started with a visit to Cazgirlar village in the Bayramiç district, Çanakkale Province. The village has only 50 people and is pretty much as remote as you can get in these parts. Many of the young people have left the village and a lot of houses are in bad shape due to no maintenance for years. It can be picturesque but not so good for living in. New life has been brought to the village by Agrida organic farm which participates in the TaTuTa system of Bugday association. This brings Wwoofers to the farm and village like Luis from Portugal who kindly showed us around the village and fields and pine forests around. We didn’t get to know that much about the farming side of the Agrida but seeing how the milk collection works in the village was very interesting. The atmosphere in the village is nice and it would certainly be worth a larger photography project.

 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

The village has a drinking spot for the animals. Many families seem to have 3-5 milking cows.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Next to the mosque and çayhane there is a small building with the villages milk tank. The milk is brought in, weighed and poured into the tank. The volumes are written into the notebook on the chair. A dairy truck fetches the milk.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

In the evening Luis showed us the fields above the village.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

And in the morning we went to the pine-forest on the other side of the village. Luis meditating on a rock.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

There is a lot of wild-life in and around Cazgirlar village. The dung beetle was fun to watch.

 

For the rest of the photos visit the photo gallery or watch the slideshow below.

 

 

 

Istanbul in black and white

By using black&white; you can almost feel the atmosphere of the old times – 50 years back. Or maybe not quite: if you look at the pictures of the great photographer Ara Güler you realize that world has gone and won’t come back.

Cihangir men

 

Tophane-i-Amire

 

Tophane tram stop

 

Cihangir: mosque of Sinan (Muhyiddin Molla Fenari Cami)

 

Art Noveau on Istiklal Caddesi: Maison Botter Apartment Block. I found some further information about Botter house and Istanbul Art Nouveau archtecture here.

 

Woman watching street musician on Istiklal Caddesi.

 

Galata Bridge and the fishers.

 

Nusretiye Camii

 

 

Hagia Sofia

 

Blue Mosque

 

Hagia Sofia

 

Man drinking tea and dog: Hodja Pasa

 

Dancer

 

Musicians at Hodja Pasa

 

 

Belly dance at Hodja Pasa.

Other postings from this trip (January 2011):
Istanbul Day 4
Istanbul Day 3
Istanbul Day 2
Istanbul Day 1
Folk and Belly Dance

My Istanbul Gallery in Smugmug.

Our Istanbul trip in April / May 2010:


Related Images:

Folk & Belly dance – Istanbul

I haven’t been to a belly dance show since the 1980’s. Somehow it just seems too touristic when I have seen the “real thing” as a kid with my parents in the 1960’s Istanbul nightclubs. But now we went to Hodja Pasha Culture Center to see the nights Folk and Belly Dance show and we were all happy we did.

The Hodja Pasha Center is in an old hamam and the show is in the round hot-room. The band is in the other end, the audience on the rest of the wall and the dancers in the center. There was only three or four rows of audience so probably everyone could see the show quite well. I was sitting on the far end of the second row so I could photograph freely with nobody in front of me.

Flash was of course not allowed so I set the ISO to high (ISO 25600) and hoped for the best. The results are quite amazing in view of how dark it was. Depending on the light the sensor could catch the colors or when the lights were really dim the photo would be practically monochrome. Using on-camera flash would have resulted in less interesting photos.

Most of the program was danced by the same group of 5 women and 5 men who were quite ok in the various folk dances and some belly dance – but not really brilliant. The girl in the first photo was clearly too slim to be a belly dancer.

The second photo shows the only modern version of oriental dance.

The band was in the dark so photos were practically monochrome.

Some of the male dancers.

We were given a glimpse of real oriental dance by this dancer who was by far better than the group of women who were doing most of the show. Luckily she was pretty much in the end so everyone was surely able to enjoy them as well before seeing the real thing.


This was probably the best shot. Have a look my Smugmug for a few more.

Istanbul Day 3
Istanbul Day 2
Istanbul Day 1

Perjantai: Eyüp

Perjantain suunnitelma ehti muuttua monta kertaa. Alunperin piti lähteä Victorin mukana tutustumaan erääseen luomutilaan Polonezköyn lähellä Istanbulista koilliseen. Mutta Victor ilmoitti illalla haluavansa siirtää retken lauantaihin. Sitten varasuunnitelmaksi tuli Prinssien Saaret. Mutta koska laivoilla oli talviaikataulut, se retki osoittautui hankalaksi ja siinä olisi mennyt koko päivä. Päätettiin siis lähteä tutustumaan museoihin – puhetta oli arkeologisesta museosta ja Islamilaisen ja turkkilaisen taiteen museosta. Sen jälkeen tehtäisiin Fenerin kävelykierros. Kun olimme Galatan sillalla päädyimme kuitenkin siihen, että olisi parasta lähteä siitä Feneriin saman tien. Lauttaa ei juuri lähtenyt, joten kyselimme venekyytiä. Päädyimme ottamaan venekyydin samantien Eyüpiin, eli melkein Kultaisen Sarven päähän. Kyyti maksoi 70 liiraa. Eyüp on muslimien pyhimpiä paikkoja, koska herra Eyüp kuoli siellä 600-luvulla Konstantinopolia piirittäessään ja hänen hautansa on Eyüpin moskeijassa. Hautausmaan yläreunalla oleva kahvila oli mm Mika Waltarin mielipaikkoja, joten siellä käytiin juomassa chajut.

Kun tulimme alas moskeijalle oli perjantairukous meneillään. Onneksi pääsimme ravintolaan ennen rukouksen loppua. Kävimme Eyüpin erittäin viehättävässä moskeijassa, josta kuvia toisessa yhteydessä.

Ruoka oli hyvää, vaikka ihan sitä ei saatu mitä kuviteltiin ja osa porukasta oli hiukan ruokahaluttomia edellisillan Santerin syntymäpäivien johdosta.

Todistettavasti porukkaa ei pelkästään juoksutettu vaan aikaa lepoon oli runsaasti. Täältä otettiin laiva Feneriin ja lähdettiin sieltä kävelemään varsin eksoottisten alueiden läpi ja hiukan “oikaisten” kohti Süleimanliyen moskeijaa, joka oli remontissa ja kiinni. Sitten oltiinkin niin lähellä Galatan siltaa, että ole lyhyt matka kävellä sinne ja sieltä hotelliin.

Istanbul (day 4): Eyüp

Neljännen Istanbul päivämme teemana oli tutustuminen Kultaiseen Sarveen ja erityisesti sen päässä olevaan Eyüp’iin. Otimme yksityisen veneen Galata-sillan kupeesta ja maksoimme 70 liiraa kyydistä Eyüpiin, mikä oli luultavasti kiskurihinta, mutta kuitenkin 9:lle hengelle jaettuna kohtuullinen. Perinteisiä veneitä riitti taas kuvattavaksi. 

Fenerin ja Balatin alueet Kultaisen Sarven Sultanahmetin puoleisella rannalla olivat Ottomaani-aikana kreikkalaisten, armenialaisten, juutalaisten ja muiden vähemmistöjen asuttamaa aluetta. Nyt esim. kreikkalaisia on koko Istanbulissa vain noin 2000. Kuitenkin koko kreikkalais-katolisen kirkon keulakuvana toimiva Konstantinopolin Patriarkka on valittava nimenomaan Istanbulin kreikkalaisten joukosta. Siis jos syntyy kreikkalaiseksi Istanbulissa todennäköisyys joutua koko kirkkokunnan johtajaksi on ihan kohtalainen. Kuvassa punatiilinen rakennus on Fenerin Kreikkalais-katolinen lukio. Wikipedian mukaan koulussa on 12 oppilasta, joten ei ainakaan ole ahdasta.

Rannassa on ns Bulgarialainen rautakirkko. Kirkon osat on valettu Wienissä ja uitettu – siis 500 t valurautaa – Tonavaa ja Mustaa merta pitkin Istanbuliin. Kirkko on pystytetty v 1898. Kirkon tarpeellisuus liittyy 1800-luvun nationalismiin: Istanbulin bulgarialaiset eivät enää halunneet rukoilla kreikkalaisten kirkossa – vaikka ovat kreikkalais-katolisia – vaan halusivat oman kirkkonsa, joka oli alunperin puinen ja valmistui 1849. Nähtävästi siirrettävät valurautakirkotkaan eivät siihen aikaan olleet poikkeuksellisia, mm M. Eiffelin yksi business oli suunnitella rautakirkkoja eri puolille maailmaa.

Myös Eyüpin rannassa on veneitä. Taustalla näkyy Eyüpin hautausmaata, jonka yläpuolella on ranskalaisen runoilijan Pierre Lotin mukaan nimetty kahvila. Kuulemma kahvila oli myös Mika Waltarin mielipaikkoja Istanbulissa. Nykyään ylös pääsee köysihissillä, mutta elämyksenä kävely hautausmaan läpi on suositeltavampaa – jos ei ylös, niin ainakin alas. 

Perjantai-rukous sekä vastarannan että Eyüpin moskeijasta säesti kävelyämme hautausmaan läpi alas ja moskeijalle saapuessamme ruokoushetki oli täydessä käynnissä. Kaikki eivät mahdu moskeijan sisään, joten koko aukeama moskeijan edessä on täynnä rukoilijoita. 

Eyüpin moskeija on todella kaunis ja valoisa. Tänne tullaan oikeasti rukoilemaan ja pyhiinvaellukselle, mutta kamerakin on ahkerassa käytössä. Aika yleinen näytti olevan käytäntö, että ensin rukoillaan ja sitten otetaan kamerakännykällä muutama kuva. 

Eyüpistä siirryimme vuorolaivalla takaisin ja jäimme pois Fenerissä tutustuaksemme  tähän vanhaan kaupunginosaan. Lähdimme suunnistamaan ilman karttaa kohti Süleimanijen moskeijaa. Fenerin kadut olivatkin melko eksoottisia ja pienet tytöt ja pojat harjoittelivat ahkerasti englantiaan kysellen meidän nimiä. 

Süleimanijekin lopulta löytyi, mutta oli remontin takia kiinni. 

Lisää kuvia / More photos from Eyüp and Fener, Istanbul at my Smugmug

Torstain kuvia

Siinä se on: lapsuudenkoti. Keskimmäinen talo, vasen puoli ja kolmas kerros.

Santeri 18v.

Simittiä ostamassa. Kaikki ovat onnellisia.

Ruoan jälkeen Sini kävi hakemassa läheiseltä kakkuleiurilta muutaman pienen syntymäpäiväkakun.

Niin, ja ne kissat…

Torstai

Iris kommentoi tätä päivää: Rankka, rasittava, mutta antoisa. Käveltyä on ainakin tullut.

Aamulla lähdettiin Bosborin risteilylle aurinkoisessa säässä kohti Aasian puolta. Bosborin lahdelta oli hienot näkymät, mahtavia sulttaanien palatseja ja erilaisia huviloita ja hienoston kaupunginosia pitkin rantaa ja kukkuloiden rinteitä. Pieniä keskustoja toreineen ja moskeijoineen. Joka paikassa oli siellä täällä ränsistyneitä hylättyjä taloja, joita olemme tässä bonganneet useamman päivän mahdollisina restaurointiprojekteina.
Määränpäänä oli Kanliça (kansitza), jossa nautimme paikallista erikoisuutta eli Kanliçan omaa jugurttia (jossa on kuori) hunajan tai tomusokerin kanssa.

 Sitten tutustuimme reilun kilometrin päässä sijaitsevaan Hidiv Kasriin, Egyptin hidirin (Egyptin turkkilaisen hallitsijan) “kesämökkiin”, siellä oli ollut juuri tulppaanifestarit.
Sitten piti päästä Bebekiin, mutta emme kerenneet laivaan tai siis Erkki ei millään malttanut tulla reippaasti, kun kuvattavaa riitti. Joten otimme oman venekyydin. Se tulikin halvemmaksi kuin laivaliput koko porukalle. Huom! montako kameraa löydät kuvasta? 
Bebekissä kävimme tietenkin katsomassa Pöytäniemien 60-luvun kotia, siis Erkin ja Tapanin lapsuudenkotia. Siitäkin saadaan varmaan tänne blogiin myöhemmin kuva, kun ehtivät lataamaan. Sitten kävelimme rantaa pitkin loputtomiin. Pysähdyimme jossain vaiheessa ensin syömään pieneen pikaruokapaikkaan, jossa Santeri sai kolme synttärikakkua (kuva myöhemmin). Toinen pysähdys oli sitten kahvilaan, jossa nautimme kahvia ja kaakaota toipuen kävelymatkan rasituksista. 
Pinja ruokki koko päivän lähes kaikki matkan varrella vastaan tuleet kissat ja Iris koirat. Kissoille tarjoiltiin aamulla hankittuja kissanraksuja ja koirille värikkäitä koirankeksejä. Kissoja kiinnosti raksut hyvin, mutta koirankeksit eivät olleet erityisen suosittuja. Puistoissa aikaansa viettävät koirat olivat lähellä keskustaa hyvin lihavia, mutta kauempana huomattavasti laihempia, varsinkin Aasian puolella. Kissoja oli monilla kadunvarsikaupoilla lemmikkeinä ja kauempana keskustasta kissat olivat likaisempia ja laihempia ja asustelivat talojen raunioissa tai tyhjillä tonteilla. Majapaikkamme ikkunasta näkyy raunioiselle naapuritontille, jossa majailee noin seitsemän kissaa.

Mutta meillä oli vielä  rasittava taival iltaruuhkaisen päätien vartta pitkin. Lopulta olimme Dolmabahcella, josta oikaisimme mäkeä ylös Taksimiin ja Istiklal Caddesin (Istanbulin hienoin ja kuuluisin ostoskatu) alusta loppuun kohti residenssiä. Matkalla shoppasimme vain luomukaupasta ruokaa ja söimme majapaikassa iltapalaa: leipää, kuivahedelmiä, tomaattia, turkkilaista fetajuustoa eli beyaz peyniriä, oliiveja ja kananmunia. 
Koska Santerista tuli tänään täysi-ikäinen, lähti nuorisomme vielä illaksi katsastamaan Istanbulin yöelämää. Onneksi huomiseksi suunniteltu retki luomumaatilalle siirtyi seuraavaan päivään, koska näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että kukaan meistä on aamulla yhdeksältä odottamassa Viktorin järjestämää kyytiä Tunelilla. 

Keskiviikon kuvia

Lounaalla Victorin kanssa – ja tarjoamana – “Kahve 6” ravintolassa Cihangirissa Anahtar Sokakilla. Ruoka oli hyvää ja mahdollisuuksien mukaan luomua.

Cihangirista suuntasimme alas Necatibey Caddesille, josta otimme ratikan Grand Basaarille. Tässä Sini jo ostoksilla.

Jälleennäkemisen riemua basaariseikkailun jälkeen basaarin ulkopuolella. Seuraavaksi hamamiin pesulle.

Kun olemme taas selvinneet illallisen jälkeen takaisin Galatan sillalle oli jo ilta.

Istanbul (day 3) Bosphorus

This was the day for the Bosphorus cruise. The traditional boats start from Eminönü but it is best to check the timetable. At this time of the year the boat starts only at 10.35 in morning. Better be at the port 30 minutes in advance. In the first photo you see
There are lots of boats on the Bosphorus – I presume they are all fishing. You’ll find some more at my Smugmug site.
Now we have reached Bebek just before the second Bosphorus Bridge (Fatih Sultan Mehmet Bridge). This photo shows where our family lived in the 1960’s. Arifipasa korusu. The top-most apartment house on the left side is where we lived. On top behind the woods are the roofs of Robert College, now Bosphorus University. Our school was on the other side.
The Bosphorus cruise doesn’t stop at Bebek, the closest stop is Kanlica on the Asian side just on the other side of the bridge. This where you have to taste the famous Kanlica yoghurt. Up the road is Khedive Palace or Hidiv Kasri, the palace of the Egyptian Khedive Abbas II (1892-1914). 
The two following photos are of Sini and Marja in the Hidiv Kasri garden.
We took a small boat from Kanlica to Bebek – somehow I managed not to take a photo of it, but I am sure someone else did. But I did try to get a picture of this bird that is known to fly back and forth on the surface of Bosphorus. I remember from childhood that there is a legend about the birds closing the strait of Bosphorus at its narrowest point and thereby saving someone from something… I had to check what it was about. However I could find this: “Even now, the
Turks maintain that the dusky shearwaters that daily
travel in mysterious flocks up and down the Bosphorus
are animated by condemned human souls.” And “Argonautica, concerning the Symplegades — the two
islands that stand on opposite sides of the Bosphorus
“mouth.” It appears that these islands were wont in
days ancient even to Apollonius to swing together and
crush any living thing that attempted to pass between
them and enter the Black Sea. Phineas, who lived on the shore near by told Jason, who had arrived there on his
journey in search of the Golden Fleece, and who wanted
to go on into the Euxine, how to escape the fatal grasp
of the island-gates. He was to sail or row the Argo as
near as he dared to the entrance, then let loose a dove.
The bird would fly onward, the islands would rush to-
gether to crush it; and the instant they had swung back
Jason must drive his ship on between them before they
could close again. This plan, so clever except for the
poor bird, succeeded, and broke the magic spell. Living
heroes had passed safely between them, and ever since
then the malicious Symplegades have remained stable.
This story has been scientifically analyzed by the
mythologists in various ways, but none has deigned to
consider why a dove was chosen, rather than some other
bird, as the martyr of the occasion. I am inclined to think
it was because among sailors of those days the dove was
believed to help them ; and that, in turn, was owing to its
association with the “foam-born” Aphrodite, who was
worshipped by mariners, especially about Cyprus, as god-
dess of the sea.” Birds in legend, fable and folklore  So it was a dove, not a yelkouan. Have we been confusing two different legends?
In the old times we would go to eat fish in the restaurants on the Bosphorus shore. This time we were too worried about our budget to try any of the Bebek restaurants.
So we bought simit instead.
In the Bebek park the old lady was feeding pigeons.
Tankers: have they become bigger. I hope this one doesn’t crash into anyones house.
As a kid I liked to look into the cars to find out how fast they could drive (Tapani was trying to tell me that the speedometer doesn’t prove how fast the car can drive…). I would surely have looked into this one.

Keskiviikko

Aamulla kiipesimme mäkeä ylös Istiklal Caddesin päähän ja vietimme pari tuntia shoppaillen. Tapasimme Victorin, joka vei meidät syömään kahve 6 nimiseen ravintolaan, jossa nautimme herkullisen lounaan. Ennen ravintoloa näimme kadulla hevoskärryt, joista myytiin mansikoita. Aikamoinen homma kulkea Cihangarin katuja hevoskärryjen kanssa!

Ravintolasta laskeuduimme alas ratikkalinjalle ja ajelimme basaarille. Siellä porukka hajosi eri puolille pariksi tunniksi ja jotenkin löysi takaisinkin kokoontumispisteeseen. Jokaisella jonkinnäköinen pussukka mukanaan. Nautimme teet ja menimme sitten hamamiin. Hikoilimme, meidät pestiin saippuavaahdolla ja huuhdeltiin. Aika kallista hupia mutta varmaan sen väärtti. Taas oli aika syödä, välttelimme sisäänheittäjiä ja menimme mukavimman näköiseen paikkaan, jossa oli tarjolla myös “vihannesruokia”. Kävelimme reippaasti hotellille.

Huomenna olisi tarkoitus mennä Bosporinristeilylle Kanlicaan saakka, sieltä Bebekiin ja takaisn Galataan.

Istanbul (day 2)

These pictures are from the second day of our trip to Istanbul.

I think this photo from Istiklal Caddesi – the main shopping street – illustrates well the rising living standard in Istanbul. This dog has an obesity problem! Fortunately you still don’t see that much of obesity among the people but certainly both cats and dogs seem to be much better fed than what I remember from earlier visits. The accessories shop – which could be from anywhere in Europe – further confirms what I’m saying about the living standard.

Myself and Marja searching ourselves in the mirror.

Traditional Istanbul houses down the Yeni Çarsi close to Istiklal Caddesi.

Kahve 6 on Anahtar Sokak in Cihangir. A really nice restaurant which favors organic ingredients. We came back here on the last day of our visit because we liked the place and the food. Standing with his back to the camera is Victor Ananias from Bugday – the Turkish Organic Association.

In the afternoon we headed from Kapaliçarsi, the Grand Bazar. This is Gate 5 where most tourists probably enter the Bazar.

There’s a lot of interesting things to be seen outside the Bazar itself – shops that are catering the locals. We found this small baklava shop, tasted a few and bought a box that we enjoyed at the hotel in the evening.

Sitting outside the Bazar for a cup of Turkish tea.

It’s getting dark when we were walking back to Galata. The inner courtyard or Yeni Camii in Eminönü.

I snapped this photo coming out of the tunnel in Eminönü – Marja was already outside.

A night view towards the Galata tower from the Galata bridge.

More Istanbul photos at my smugmug gallery.

Tiistai

Aamiaisen jälkeen mentiin Galata sillalta ratikalla Sultanahmettiin katsomaan päänähtävyyksiä. Ehdittiin Hippodromille, Siniseen moskeijaan ja Hagia Sofiaan. Marjan kanssa lähdettiin tapaamaan Victoria Cihangariin – Pinja jätettiin matkan varrella residenssiin lepäilemään. Muut jatkoivat vielä vesisäiliöön ja maustebasaariin.

Victor tavattiin Cihangarissa, tutustuttiin Bugdayn toimistoon ja henkilökuntaan ja suunniteltiin loppuviikolle ohjelmaa. Suunnistimme Istiklal Caddesille, jossa yhytimme loppuporukan. Kävimme kuppilassa syömässä ja sitten suuntasimme kohti illan kulttuuriantia: Kimmo Pohjosen konserttia.

Viimeiseksi istuimme syömässä residenssissä iltapalaa ja suunnittelemassa loppuviikkoa. Huomenna soppaamaan, lounaalle Victorin kanssa ja sitten grand basaariin ja hamamiin.

Hagia Sofia on suuri!

Taksim.

Tässä kävellään Cumhuriyet Caddesia kohti kohti CRR konserttihallia.

Victor uuden työpöytänsä ääressä uudessa Bugdayn toimistossa. Hänelle ei riittänyt pöytää…

Istanbul (day 1)

Edessä viikko Istanbulissa. Koska mukana on myös ensikertalaisina Sini ja Jaakko, eivätkä nuoremmatkaan varmaan muista viiden vuoden takaisesta käynnistä kaikkea, aloitetaan perusteista, eli Sultanahmetista. Taustalla Sininen moskeija.

Sinisen moskeijan sisällä. Turkkilaisen moskeijatyylin esikuvana oli ja on bysanttilainen Hagia Sofia. Sekin oikeastaan osoitus siitä, kuinka Turkki on osa eurooppalaista kehityskulkua. Tyylin kehitti kuuluisa arkkitehti Sinan, mutta Sinisen moskeijan eli Sultanahmet Camiin suunnitteli Sinanin oppilas Mehmet Aga. Se rakennettiin 1609-1616.

Hagia Sofian koosta saa ehkä parhaan käsityksen parvelta, josta on käsittämätön matka sekä alas että ylös. Hagia Sofia rakennettiin 530-luvulla ja se ehti toimia noin 900 vuotta kirkkona ja 1453 lähtien lähes 500 vuotta moskeijana. Museo se on ollut vuodesta 1935.

Bysantin aikaisia maalauksia on restauroitu. Tässä Neitsyt ja lapsi sekä keisari Johannes Komnenos II, keisarinna Irene ja heidän poika Alexios. Hyvässä seurassa siis ovat.

Tässä on jo siirrytty Beyoglun puolelle Cihangiriin. Istanbulissa on huomattava määrä eri ikäisiä pintaremontin tarpeessa olevia rakennuksia. Jos on muutama miljoona rahaa ylimääräistä, sellaisen voi ostaa ja kunnostaa vaikka asunnoiksi – tai luomuhotelliksi, kuten me suunnittelimme. 

Luomusta puheenollen sitä löytyy myös Istanbulista, kuten tästä Ambar nimisestä luomukaupasta Istiklal Caddesin poikkikadulla. Luomusta lisää seuraavina päivinä. 

Ravintolat eivät Istanbulissa välttämättä ole halpoja. Tällaisissa paikallisten suosimissa paikoissa ruoka on sekä halvempaa että parempaa kuin turistien suosimissa paikoissa. Täytyy vain poiketa pääkaduilta sivuun. 

Istanbul kuvia lisää smugmug galleriassani. More Istanbul photos in my Smugmug gallery.

Tiistai

Tulimme eilen Istanbuliin, Galata Residenciin. Tapani ja Iiris olivat tulleet jo aikaisemmin päivällä. Galata R. on vanha talo, jossa puulattiat natisevat. Kävimme illalla syömässä ja haistelemassa tunnelmaa Galata tornin juurella. Aamulla kävimme Marjan kanssa ostamassa aamiaiseksi ekmekkiä, beyaz peyniriä, oliiveja, tomaatteja, rinkeleitä ja hedelmiä ja kahvia. Tästä tämä lähtee.