Calvet Reserve

Kuvauskeikka Chef & Sommelieriin on vielä kirjaamatta. Ruoka oli erittäin hyvää ja kuvatkin onnistuivat. Mutta se jää vielä seuraavaan kertaan. Nyt oli vain tarkoitus avata punaviinipullo. Tästä juomien bloggaamsiesta on muodostunut hiukan ongelma, kun pullot kertyvät tuohon pöydälle, eikä niitä voi avata, kun ne ovat kuvaamatta. Nyt sitten kuvasin ihan perusasetuksilla kolme toissa viikolla Fuldassa Saksassa Tegut supermarketista ostamaani luomuviiniä ja siitä hyvästä sain yhden pullon aukikin.

Taas Tegutissa oli sama tilanne, minkä olen aikaisemminkin todennut: luomuviinit ovat suhteellisen halpoja. Vaikka valikoima oli runsas – 20-30 laatua luomuviinejä ellei enemmänkin, vain muutama oli yli 10 € ja muutama oli alle 3 €. Ostin J. Calvetin Calvet Reserve 2009 (Merlot, Cabernet Sauvignon) (5,99 €), Chateux Pillot 2008 Côtes de Bourg (7,99 €) ja Weingut Knobloch 2009 Silvaner Classic (5,39 €). Ensinmainitun korkkasin ja maistelen sitä parhaillaan. Väri on tumma ja täyteläinen, makukin on tumma, kuiva ja hapokas ja voisiko sanoa savuinen… Ehkä kaipaisi hyvinkin ilmastusta, mitä se ei nyt saanut muuta kuin tuossa lasissa.

Asiasta toiseen: kannattaa vilkaista loppuvuonna ilmestynyttä “Viini & Ruoka” lehteä, jossa on artikkeli luomuviineistä ja 19 Alkon valikoimissa olevaa viiniä arvosteltu. Pisteitä on tullut luomuviineille 81-87/100 eli kohtuulliselle tasolle. Parhaat pisteet (87) sai Chateau de la Jaubertie (Alko 9,66 €) valkoviini, jota en kyllä muista maistaneeni.

Ruokaa ja pulloja – Food and bottles

Joulun ja Uuden Vuoden ruoka- ja pullokuvat löytyvät ruokablogin (kts edellinnen postaus) puolelta. Välipäivien valokuvaushankintoja olivat salamatriggerit ja akryylilevyt, joita niissä on kokeiltu.

Joulu ja Uusi Vuosi

Hyvää Uutta Vuotta 2011! Toivottavasti se menee yhä enemmän kaikilla hyvän luomuruoan merkeissä!

Tässä hiukan joulupöydän antimia, laatikoita en tosin alkanut kuvaamaan. Lihansyöjille aterian rungon muodosti pakastimesta löytynyt Labbyn luomutilan Hereford-ulkopaisti, joka tuli paistettua hiukan liiankin kypsäksi – tai itse asiassa en juuri silloin ollutkaan kotona sitä ottamassa pois uunista (sisälämpötila oli ollut jo yli 70C). Hyvin se kuitenkin maistui. Punaviininä oli espanjalainen Casa de la Ermita Crianza, joka on Alkon vanhempaa luomuviinivalikoimaa. Tästä olen yleensä pitänyt paljon, mutta laatu vaihtelee vuodesta toiseen jonkin verran. Nyt myynnissä oleva 2006 vuosikerta on mielestäni hyvä. “Keskitäyteläinen, melko tanniininen, kevyen hedelmäinen, viikunainen, nahkainen, hennon setrinen” kertoo Alko ja hinta on 14,89 €.

Valotus näissä on hoidettu kahdella salamalla – toinen kameran päällä ja toinen orjana ja varjon läpi – ja kameran P asennolla.

Seuraava paisti on Labbyn paisteja sekin, mutta kulmapaisti ja se tarjoiltiin uudenvuoden päivänä. Marinoin se muovipussissa ja kaiken kaikkiaan se ehti olla toista vuorokautta pöydällä pakastimesta oton jälkeen. Paistoin 64C asteiseksi ja se olikin yllättävän hyvä ja murea, vaikka jonkin verran kalvoja ja jänteitä kulmapaistista toki löytyy.

Välipäivinä hankin Cactuksen salamatriggerit, joten toinen salama tulee varjon kautta oikealta ja toinen seinän kautta vasemmalta. Kamera ja salamat manuaalilla. Todella hyvä hankinta, sillä nyt molemmat salamat saa pois kameran päältä ja manuaalilla valotuksen hallinta on tietysti parempi kuin P-asennossa ja ETTL:llä kuvattaessa.

Samoin välipäivien hankintoja ovat akryylimuovilevyt, jota kävin hakemassa Foiltek Oy:ltä Vantaalta. Idea tuli strobist.com’lta, mutta akryylilevyjen löytäminen tuotti hiukan päänvaivaa. Nuo viinipullokuvat ensimmäisiä kokeiluja kahdella salamalla ja levyillä.

Cannonau mustalla levyllä heijastusta hakien, Hedgerow ja kuohari mustalla levyllä, valkoinen levy taustana.

Sardinialainen Meloni Cannonau di Sardegna 2007 on kympin pullo (10,05€) eikä mielestäni mikään erikoinen. “Keskitäyteläinen, notkea, viikunainen, luumuinen, hennon nahkainen, kevyen mausteinen” sanoo Alko.

Saksalainen Rheinhessen valkkari Alkon mukaan “Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, valkoherukkainen, kevyen mineraalinen” – 7,97€. Tämäkin on jo pitkään ollut Alkon valikoimassa – ei mielestäni mikään erikoinen, mutta hintansa puolesta menee perusvalkkarina kalan kanssa tai muuten.

Ranskalainen kuohari Alsacesta Fernand Engel (17,28€) poksautettiin klo 24.00 uuden vuoden aattona. “Erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän karviaismainen, hennon sitruksinen, kevyen paahteinen, vivahteikas”. Hyvin ajoi asiansa, joskaan en muutoin juo kuohareita useinkaan, joten osaan niitä arvioida vielä vähemmän kuin muita viinejä.

Lisää pulloja täällä ja ruokaa.

Photographing wine

Yesterday I was doing some exercises with wine bottles and glasses and I though the results were not too bad… Had to empty the glasses too.

I uploaded a few more pics into Smugmug.

Saksalaista viiniä

Kävin viime viikolla Saksassa Münchenin seudulla työmatkalla. Opin, että Saksastakin löytyy luomukauppojen lisäksikin hyvätasoisia supermarketteja, joista löytyy muutakin kuin sitä kaikesta halvinta. Yksi tällainen on Edekaan kuuluva Simmel-ketju, jonka Pullachin liikkessä kävin. Tämän reissun kaikki viinit tuli ostettua sieltä. Ikävä kyllä ei tullut otettua viiniosastosta kuvaa, koska siellä pyöri koko ajan ystävällistä henkilökuntaa, mutta luomuvalikoima oli todella vaikuttava ja ne oli merkitty erittäin hyvin hyllystä ulos törröttävillä Bio-lapuilla. Toinen merkillepantava seikka oli, että kaikki luomuviinit olivat edullisia – 4-8 euron haarukassa. Kovin kalliita viinejä siellä ei ollut muutenkaan, mutta hinnoittelu osoittaa, että oletus Saksassakin näyttää vielä olevan, että kalliimpia viinejä ostava todellinen viini-konossööri ei osta luomua. Alkossakin on vasta viime aikoina laajennettu valikoimaa kalliimpiin luomuviineihin – ja täytyy myöntää etten vielä ole niitä “ehtinyt” ostaa. Ehkäpä nyt jouluksi.   

Uskaltauduin ostamaan saksalaista punaviiniäkin. Trollinger on Etelä-Saksassa viljeltävä lajike – toiselta nimeltään Schiava. Odotukset saksalaisen punaviinin suhteen eivät olleet kovin korkealla (ennakkoluuloa?), mutta Lemberger onkin yllättävän hyvä täyteläinen ja kuiva viini. Tällaisen pullon voisi ostaa toistekin. Hintaa en tarkkaan muista – tarkistan sen kun löydän kuitin – mutta, kuten sanottu alle 8 euroa joka tapauksessa.  
Kuvausta varten oli pakko avata valkoviinikin ja sen kohtalon koki tämä Müller-Thurgau. Pullon muoto näytti olevan jostain syystä tyypillinen, koskapa samanlaisissa pulloissa oli runsaasti tavanomaisiakin valkoviinejä. Tuo lasillinen tuli juotua ihan sujuvasti, joten eiköhän se ollut ihan normi-valkoviiniä.  
Viinin kuvaukseen otin nyt hiukan enemmän kunnianhimoa kuin edellisiin. Saman session kuvia on lisää smugmugissa. Vaikka kuvattu on useampaa puna- ja valkoviiniä, lasissa on kaikissa kuvissa näitä kahta. Kohteet ovat ruokapöydällä, polttoväli 100 – 200 mm kuvasta riippuen, salama kameran päällä osoittaa ylös tai taakse ja kamerasta katsottuna viinien takana on orjasalama, joka välähtää varjoon. Kaikki manuaalilla, eli yritän saada sitä takavaloa sopivasti. Aukko 2,8 eli syvyysterävyyttä melko vähän. 

Cameleon, Cabernet Sauvignon, Argentina

Sama kuvakulma kuin ennenkin, mutta lasi mukana. Piti muuten pestä kaapista otettu lasi ennenkuin sitä kehtasi kuvata. Ei pesukone saa niistä puhtaita. Pullon korkki olisi pitänyt laittaa takaisin. Tarkennettu pulloon ja lasi hiukan epäterävä (aukko 6,3).

“Täyteläinen, melko tanniininen, makean marjainen, karhunvatukkainen, tumman luumuinen, tamminen, lämmin” kertoo Alko. Minusta varsin hyvä. Pitäisi vissiin keksiä lisää adjektiiveja. …

Tämäkin on näitä alta kympin pulloja, joita alkaa luomuna olla varsin monta. Eli 8,98 €.

Meinklang luomuvalkoviini

Tällä kertaa ei ollut jääkaapissa saunaolutta, joten saunan jälkeen maistuu hyvin lasi kylmää valkoviiniä. Noin 10 €:n itävaltalainen Meinklang on Alkon luonnehdinnan mukaan “kuiva, hapokas, sitruksinen, mineraalinen, kevyen mausteinen”. Tämäkin viini on itse asiassa Demeter laatua eli biodynaamisesti viljelty.

Maallikkona sanoisin, että ihan hyvää, raikas maku, ei kovin kuiva. Täytyypä hakea vielä puoli lasia…

Punkkua ja olutta

(ei kylläkään samaan aikaan)

Prykmestar Pils tulee Vakka-Suomen Panimolta. Tässä sekä pullo että etiketti ovat hyvin eri tyyliset kuin Teerenpelillä eli tuotteelle on haettu hiukan perinteisempää ja saksalaista ilmettä. Itse menin niin pahasti halpaan, että Alkossa luomuoluita etsiessäni sanoin myyjällekin, että etsin kotimaisia luomuoluita – tämähän on saksalainen. Joka tapauksessa sana Luomu on tässäkin selkeästi esillä, mutta tuotemerkki / tuotteen nimi on nostettu selvästi hallitsevaksi.

Tämäkin meni saunajuomana (tiistaina), mihin puoli litraa on mielestäni sopivampi koko kuin 33 cl, joka sopii taas paremmin ruokapöytään. Maku tässäkin aika humalainen – eli ei mikään tyypillinen lageri tämäkään – ja persoonallinen. Kun en ole kokenut maistelija, niin vaikea verrata näitä luotettavasti ilman että ne ovat rinnakkain, mutta tämä ei mielestäni ole niin bitter kuin Teerenpeli. Hiukan kokeneemmalta olutmaistajalta selviää, että maku on paremminkin tsekkiläinen kuin saksalainen. (linkki)

Perlagen Cabernet del Veneto on ollut Alko valikoimissa kohta 10 vuotta. Tapasin heidät ensimmäisen kerran BioFachissa 1995 ja kun olin muutaman vuoden palannut BioFachista laatikollinen Perlagen viinejä kainalossa, aukesi mahdollisuus tehdä jotakin heidän hyväkseen Suomessa. Menemättä tässä yksityiskohtiin, saimme Cabernet de Veneton Alkon valikoimiin ja koska viini oli kohtuullisen hyvä ja oikean hintainen (alle 50 mk pullo), siitä tuli nopeasti sellainen menestys, että 10% Perlagen tuotannosta myytiin Suomeen. Sittemmin Alkon luomuvalikoima tässä hintaluokassa on parantunut huikeasti ja varmaan Perlagen myyntikin Suomeen on vähentynyt. Mutta edelleen se pitää pintansa ja laatu on vuodesta toiseen tasaisen luotettava.

“Keskitäyteläinen, notkea, puolukkainen, paprikainen, hennon mausteinen” on Alkon sivuilta löytyvä kuvaus. Viini on Cabernet Franc- ja Cabernet Sauvignon lajikkeiden sekoitus. Melko kuivana ja tanniinisena ehkä sopii paremmin ruoan kanssa kuin tälla tavalla tietokoneen äärellä naukkailuun. Edelleen vakituinen ostokseni Alkosta joka tapauksessa.

Conegliano, jossa Perlage on, on Prosecco DOC aluetta ja Perlagella onkin mainioita luomu Proseccoja. Ikävä kyllä niitä ei löydy Alkon valikoimista.

Valkkaria ja olutta

Siikaa kuorutettuna dubailaisella kalamausteella ja kauraleseellä, pirkka luomu röstiperunoita, paistettua palsternakkaa joka haudutettiin tillin, fariinisokerin ja suolan kanssa ja paistettua haloumia.

Ja valkoviiniä. Adobe Reserva Gewürztraminer eli Chileläistä luomua tai tarkemmin sanoen jopa biodynaamista. Monelle varmaan tulee Adobesta mieleen senniminen ohjelmatalo, jonka tunnetuin tuote on valokuvaajille tuttu Photoshop. Mutta adobe liittyykin luomurakentamiseen kiinteästi eli tarkoittaa savesta ja oljesta tehtyä tiiltä.

“Kuiva, keskihapokas, kypsän sitruksinen, ruusuinen, mausteinen, hennon mineraalinen” sanoo Alko. Meillä tuli mieleen adjetiiveina täyteläinen, hedelmäinen, hiukan makea, pirpsakka. Siis ihan hyvä, jälleen 3-4/5, vaikka ehkä tykkään itse hiukan kuivemmasta.

Alkosta 9,99€/pll

Kuva otettu samalla kertaa kuin edellinen (Trapiche) eli valo takaoikealta ja salama takaa seinän kautta.

Kun oli hiukan vajuteltu ja käyty kusettamassa koirat, mentiin saunaan. Ruokatiedon uutisista olin juuri lukenut, että Alkossa on luomuoluita, joiden olemassaolo oli minulta mennyt täysin ohi. Saunajuomaksi otin lahtelaisen Teerenpelin Luomuoluen, joka olikin ihan positiivinen elämys. Ei mikään peruslaageri, vaan persoonallinen maukas ja humalainen (voiko niin sanoa?). Maku mielyttävällä tavalla hiukan bitterin suuntainen. Tätä voi ostaa toistekin. 4/5.

Alkosta 3,22 €/pll.

Etikettiä voisi kyllä arvostella hiukan liiankin luomuiseksi, eli sana luomu esiintyy tuossa jopa kolme kertaa pelkästään etiketin etupuolella. Ehkä kannattaisi panostaa omaan tuotemerkkiin enemmän – luomuoluita tulee varmasti muitakin.

Teerenpelin kuva otettu tänään samalla järjestelyllä kuin edelliset, mutta jouduin säätämään valotuksen manuaalilla, jotta sain pullosta riittävän vaalean. Aperturessa en sitten olekaan tehnyt muuta kuin suoristanut pullon. Etiketti nähtävästi tuli vinoon kun en oikein etsimen läpi hahmottanut keskilinjaa.

Ruokaa ja viiniä

Ruokablogit ovat käsittämättömän suosittuja – tätäkin täysin passiivista blogia on käyty katsomassa lokakuun aikana 265 kertaa. Lisätään aiheeksi vielä viinit – ja erityisesti luomuviinit – niin saan hiukan uutta jutun juurta. Periaatteessa ostan kotiin vain luomuviinejä, mistä aikaisemmin seurasi, että Alkon valikoiman oppi aika hyvin tuntemaan ja osin kyllästymään. Nyt tuntuu, että valikoimaa tulee niin lujaa, ettei perässä tahdo pysyä – ja niin ollen ei muista mitä on kokeillut ja miltä se maistui. Täytyy siis tehdä muistiinpanoja, joten tehdään ne sitten tähän. Ja otetaan jokaisesta pullosta kuva, niin pysyy tämä valokuvausteemakin tässä mukana. Eli mennään samalla periaatteella kuin tuossa ruokapuolella: en ole mikään viinituntija vaikka osaankin viiniä purskutella suussani. Arviot voivat siis mennä pieleen jakuvastavat todennäköisesti vain omia mieltymyksiä, joita osaan kuvata skaalalla pidän – en pidä… Tai sitten täytyy yrittää kehittyä.

Ensimmäiseksi minulla on tässä avattuna agentiinalainen Trapiche punaviini, joka on Cabernet Sauvignon ja Syrah rypäleiden sekoitus. Takaetiketistä löytyy hyvä luonnehdinta. Minulle tämä on sellainen tummasävyinen tanniininen punaviini, josta pidän. Ehdottomasti voi ostaa toisenkin kerran. Se, että sieltä erottaisi makean punaisen paprikan (sweet red pepper), kuten takaetiketti mainostaa vaatii sitten jo enemmän harjoittelua…

Pisteskaalaa on vaikea näin ensimmäiselle arviolle antaa, mutta sanoisin että 3 ellei 4 pistettä viidestä.

Kuva on otettu melko yksinkertaisella järjestelyllä: valkoinen kartonki taustalla, pöytälamppu (energialamppu) oikealta ja kamerassa salama tähdättynä taaksepäin eli valo hajoaa takaa seinästä kohteeseen. Itse asiassa aika onnistunut, mutta etiketti on vinossa – tai ei etiketti vaan pullo olisi pitänyt suoristaa.